Palkkatuloon on metsää hakattava paljon
Metsänomistajien omat järjestötkään eivät hankintamyynteihin kannusta, kirjoittaa Arvi Pöyhönen. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTänä päivänä suomalaisen miehen keskimääräisen vuosiansion sanotaan olevan noin 35 000 euroa ilman veroja.
Tein karkean laskelman, kuinka paljon metsää pitää omistaa ja joka vuosi kestävästi hakata, että metsänomistaja pääsisi vuodesta toiseen tuohon samaan. Päädyin 200–250 hehtaariin metsästä riippuen. Pääomavero 35 000 euron myynneissä on 30 prosenttia, tuhansien eurojen uudistamiskustannukset päälle.
Aikamoinen metsäpatruuna täytyy puuston nykyhinnoilla olla pärjätäkseen palkkatyölle. Vielä 1960–70-luvuilla duunari ja pienen metsän omistaja mittailivat tasapäin tulojaan.
Puun tehotuotannossa – että kysymys todella olisi taloudellisesta tehokkuudesta – myös syntyvät kustannukset kuten palkkatyön osuus on minimoitava. Hyvääkään tiliä ei kannata tuijottaa, on rohkaistava mielensä ja katsottava, mitä viivan alle jää.
Jatkuvasti kohonneet palkkakustannukset merkitsevät käytännössä, että metsänomistajan on parasta tehdä kaikki mahdolliset metsälliset työt itse ja ottaa lähinnä ilmaisia neuvoja ja opastusta vastaan.
Metsänhoidon valinnanvapautta korostetaan. Kuitenkin suurin osa hakkuista on ulkoistettu pois metsänomistajilta ulkopuolisille. Metsänomistajalle on jäänyt ihmettelijän ja surkuttelijan rooli, kun hänen metsässään rytistään ja ryvetään.
Kun puhutaan omaisuudesta, mitä lajia se sitten onkaan, omistajalla on päätäntävalta, mitä ja miten kussakin tapauksessa menetellään. Näin vakuutellaan.
Valinnanvapaus metsää myytäessä on jatkuvasti heikentynyt. Pystykauppoihin enemmänkin painostetaan, ostotarjouksia ei aina tule tai sitten hintaa painetaan alas.
Metsänomistajien omat järjestötkään eivät hankintamyynteihin kannusta. Neuvonta sanoo, että omatoiminen puun korjuu ei kannata. Eipä niin, mikäpä muu tänään kuin lotto, pelit, pelaaminen ja mummon eläke eurojen sijoittaminen maailman turuille jos toreillekin.
Olisi hyvä muistaa, että usein omatoimisesta korjuusta tulee metsälle ja maapohjalle enemmän muuta hyötyä kuin isännän lompakkoon suoraan rahallista.
Metsänhoidosta ei pidä tehdä tähtitieteellisen vaikeata, ettei se pelota metsänomistajaa pois omasta metsästään.
Metsänhoitohan on pääasiassa vain kirveen käyttöä eli hakkaamista eri ajankohtina. Ilman toistuvaa, lähes jatkuvaa hakkuuta metsän tuotto jää vähäiseksi.
Hakkaaminen alkaa pienestä taimikkovaiheesta ja sitä kestää seuraavat 60–100 vuotta, riippuen metsän maantieteellisestä sijainnista ja maaperän kasvuolosuhteista. Jokaisen sukupolven on pidettävä kirveet terävinä ja hakattava, ainakin jos mielii saada metsän kasvusta osansa.
Jos metsää hakataan ja uusiutumisesta huolehditaan, hakkuut eivät ihmismitallisesti lopu koskaan, vaan jatkuvat sukupolvesta ja vuosisadasta toiseen.
En ole vielä koskaan saanut pientä metsääni loppumaan, vaikka olen hakannut sitä kymmeniä vuosia. Suurimmalla osalla metsää teen toisen tukkipuusukupolven hakkuita.
Aikoinaan hakattiin yhdessä isän kanssa. Ja ennen sitä osa maista kasvoi kaskiruista.
Arvi Pöyhönen
Suonenjoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
