Muuttolintujen matkanteko on riuduttava rypistys – yöt lennetään, päivät tankataan ja Saharan kohdalla koittaa hengenvaarallinen paasto

Valkoposkihanhien pesimäkanta on viime vuosina kasvanut Suomessa. Tämän vuoden syyslaskennassa havaittiin yhteensä noin 32 900 valkoposkihanhea. Kuva: Vaittinen Jukka

Lintujen syysmuutto on ollut tänä vuonna näyttävää katseltavaa. Yksi syy runsaaseen lintujen määrään ovat olleet idästä puhaltaneet tuulet, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen.

”Etenkin syyskuun tienoilla oli pidempään idänpuoleiset virtaukset, jotka toivat meille tavallisesti Venäjän kautta muuttavia lintuja.”

Päivän lyheneminen on linnuille merkki muuttomatkan lähestymisestä. Sää olosuhteet määräävät tarkan ajankohdan nousta siiville. Kuva: Sirpa Jyske

Maanviljelijöiden riesa, pelloilla ruokailevat valkoposki­hanhet, ovat yleistyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tänä vuonna pelloilla on ruokaillut runsaasti myös metsähanhia ja tundranhanhia, jotka lentävät tavallisesti etelään Venäjän ja Viron kautta.

”Aiemmin linnut ovat levähtäneet Virossa, mutta maa on vapautunut lumesta yhä aiemmin Suomessa, ja siksi hanhia näkyy runsaampina määrinä myös kevätaikaan. Jos syksyllä ei tule kylmiä virtauksia, levähtäminen voi yleistyä silloinkin.”

Pitkäaikaiset seurannat osoittavat, että ilmaston lämpeneminen on viivästyttänyt muuttomatkalle lähtöä syksyllä ja aikaistanut kevätmuuttoa. ”Keväällä lähes kaikki lajit saapuvat nykyään aikaisemmin, mutta syysmuuton ajoituksen suhteen linnut ovat konservatiivisempia. Lähinnä vesilinnut ovat viivästyttäneet syysmuuttoaan.”

Tärkein merkki linnuille aloittaa pitkä muuttomatka on päivän lyheneminen syksyllä. Sääolosuhteet määräävät tarkan ajankohdan nousta siiville. Useimmat lajit lähtevät lentomatkalle mielellään myötätuulessa.

Ilmaston lämpeneminen on saanut muun muassa viiksitimalin pesimään Suomessa. Kuva: Kari KYTÖ

Lämpimät keväät ja aikainen pesintä antaa poikasille lisää aikaa lihottaa itseään syksyn koitosta varten. Jotkin pitkälle muuttavat linnut saattavat jopa kaksinkertaistaa painonsa ennen syysmuuttoa.

Monet linnut tekevät matkaa öisin ja pysähtyvät päivisin ruokailemaan, mutta esimerkiksi pääskyset ja tiirat saalistavat lentäessään. Saharan taakse talvehtimaan suuntaavat joutuvat sinnittelemään valtavan matkan aavikon yli kokonaan ilman ravintoa. Muuton aikana linnut saattavatkin laihtua olemattomiksi.

”Karuimpia esimerkkejä ovat Afrikkaan muuttajat, jotka saattavat käyttää ruuansulatuskanavaa ravintonaan ylittäessään Saharaa. Ne ovat aivan naattina, kun pääsevät toiselle puolelle, mutta pikku hiljaa ne alkavat rakentaa elimistöään uudestaan”, Lehikoinen sanoo.

Linnuista pisimmän matkan taittavat Alaskasta Uuteen-Seelantiin yhtäjaksoisesti lentävät puna­kuirit: 12 000 kilometrin yhtäjaksoinen matka kestää 11 vuorokautta. Suomen kautta kulkevista linnuista kahlaajat lentävät Hollannin Vattimereltä Siperiaan pysähtelemättä. Tuntureilla pesivät heinä­kurpat voivat lentää yhtä kyytiä Afrikkaan asti.

Muuttomatka on raskas rypistys. Talvien leudontumisen ja talviruokinnan ansiosta osa linnuista onkin alkanut jättää muuttomatkan kokonaan väliin. Esimerkiksi osa mustarastaista talvehtii nykyään Suomessa.

Vaasassa lintubongarit hieroivat silmiään lokakuussa, kun Afrikassa tavallisesti talvehtivat eksoottisen värikkään mehiläissyöjä-nimiset linnut patsastelivat puun oksalla. Itäiset ilmavirtaukset olivat tuoneet ne Suomeen Etelä-Venäjältä. Kuva: Ilkka Iivonen

Osa lintulajeista hyötyy siitä, että ilmasto lämpenee. Esimerkiksi sinisorsa, joka sopeutuu elämään monenlaisissa elinympäristöissä, kuuluu hyötyjiin.

Toisaalta tiedetään, että esimerkiksi pitkän muutto­matkan tekevien lajien määrät ovat vähentyneet. ”Se liittyy osittain kuivuuden lisääntymiseen. Lämpötilan muutos ei ole niin kriittinen asia kuin kosteuden muutos, joka vaikuttaa muun muassa ravinnon saantiin”, Lehikoinen selittää.

Esimerkiksi Saharan eteläpuolella talvehtivien jouhi­sorsan ja heinätavin kannat ovat pienentyneet viime vuosina. Suokukko on nykyään äärimmäisen uhanalainen. Pohjois-Suomen vanhoissa metsissä viihtyvä kuukkeli kärsii leudoista talvista, sillä sen talviruokavarastot pilaantuvat herkästi.

Ilmastonmuutos on tuonut uusiakin lajeja Suomeen, lähinnä kosteikoille. Ruokosirkkalintu, jalohaikara, viiksi­timali ja sitruunavästäräkki ovat Suomen leveysasteilla uusia tuttavuuksia ja alkaneet pesiä meillä säännöllisesti 2000-luvulla.