Maitoala pärjännytliha- ja viljasektoria paremmin
Sekä tuottajat, meijerit että kauppa pystyivät kasvattamaan maidosta ja maitotuotteista saamaansa reaalihintaista rahavirtaa vuodesta 2005 vuoteen 2013. Liha- ja viljasektori eivät tähän ole pystyneet.
Menestyksen syy ovat lisäarvotuotteet eli pitkälle jalostetut maitotuotteet, Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti Kyösti Arovuori kertoo. Hyviä esimerkkejä ovat laktoositon maitojuoma, maustetut rahkat ja rahkajuomat.
Maitosektorin hintarakenteita ja rahavirtoja selvittävä tutkimus julkaistiin tiistaina.
Tutkimuksen mukaan kauppa kasvatti osuuttaan kotimaisten maitotuotteiden kuluttajahinnoista vuosien 2008 ja 2012 välillä. Teollisuuden osuus pysyi ennallaan ja tuottajien osuus laski hieman.
Tutkijoiden mukaan tulos kuvaa hyvin maitosektorin hintarakenteiden perusteita, vaikka varsinaiset mullistukset maitosektorilla tapahtuivatkin vasta tutkimusjakson jälkeen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto syytti vuoden 2013 alussa Valioa saalistushinnoittelusta, minkä jälkeen Valio nosti nestemaidon tukkuhintaa selvästi. Venäjän kauppasulku viime elokuussa toi uuden mullistuksen ja käynnisti tuottajahintojen laskun.
Maitotuotteiden kuluttajahinnat ovat nyt laskeneet kahdeksan prosenttia viime vuoden huipustaan. Samaan aikaan tuottajahinta on laskenut viidenneksen. Entistä isompi osa maitotuotteiden kuluttajahinnoista katoaa siis nyt muiden kuin tuottajien taskuun.
Tutkijat selittävät vuoteen 2012 päättyvää aineistoa sillä, että teollisuuden ja kaupan välinen hinnoittelu kuuluu liikesalaisuuksien piiriin ja siitä on vaikeaa ja hidasta kerätä tietoa.
Tutkija Ari Peltoniemi Kuluttajatutkimuskeskuksesta kertoo, että tutkimuksessa näkyvä kaupan osuuden kasvu selittyy osittain arvonlisäverossa tapahtuneilla muutoksilla. Verojen osuuden lasku on siirtynyt sellaisenaan kaupan osuuteen useimmissa tuotteissa.
”Hintamarginaalien kehityksessä on kuitenkin isoja eroja eri tuotteiden välillä esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä lisäarvotuote vai perinteinen sisäänheittotuote. Sisäänheittotuotteissa kauppa voi tinkiä oman osuutensa todella pieneksi”, Peltoniemi toteaa.
Maitomarkkinoiden aggressiivinen hintakilpailu näkyy etenkin nestemäisen maidon kohdalla.
Kevytmaidossa teollisuuden osuus laski vuodesta 2008 vuoteen 2012 noin kahdeksan prosenttiyksikköä. Samaan aikaan kaupan osuus kasvoi yli kymmenen prosenttiyksikköä. Tuottajan osuus säilyi lähes ennallaan.
Lisäarvotuotteisiin kuuluvan laktoosittoman maitojuoman osuudet ovat kehittyneet lähes päinvastoin. Vuodesta 2008 vuoteen 2012 teollisuuden osuus maitojuoman kuluttajahinnasta kasvoi kuusi prosenttiyksikköä. Kaupan osuus laski vajaat kaksi prosenttiyksikköä ja maatalouden runsaan prosenttiyksikön.
Kyösti Arovuori huomauttaa, ettei hintakeskustelussa kannata liikaa takertua siihen, mikä on ketjun kunkin osan osuus tuotteen kuluttajahinnasta.
Kun kyseessä on pitkälle jalostettu, hintava erikoistuote, tuottajahinnan osuus siitä jää väkisinkin alemmas kuin vaikkapa tavallisen kevytmaidon kohdalla. Erikoistuote tuo kuitenkin maitoketjuun enemmän jaettavaa.
Maitosektoria käsittelevä raportti on Luonnonvarakeskuksen, Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Pellervon taloustutkimus PTT:n yhteistyön tulos.
Satu Lehtonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
