Viljatilat sukeltavat miinukselle

”Hinnat menevät vain alaspäin”, Olli Kavén Hämeenlinnan Hauholta murehtii viljanviljelyn tilannetta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Viljatilojen keskimääräinen kannattavuuskerroin jää tänä vuonna miinukselle, Luonnonvarakeskus Luken tutkija Jukka Tauriainen ennustaa.

Miinusmerkki tarkoittaa, ettei viljanviljelijä saa työstään lainkaan palkkaa. Hän ei saa myöskään lainkaan korkoa sijoittamalleen omalle pääomalle.

Ennustelaskelma on suuntaa antava. Se perustuu tämänhetkisiin arvioihin sadoista ja viljan hinnasta.

Ennustelaskelman mukaan keskimääräinen yrittäjätulo jää miinukselle 1 400 euroa. Kannattavuuskerroin on –0,05.

Edellisen kerran viljanviljelyn tunnusluvut jäivät miinukselle 2009. Kannattavuuskerroin oli silloin –0,06.

Viime ja toissa vuonna viljanviljelyn kannattavuuskerroin oli niukasti plussalla. Toissa vuonna se oli 0,17 ja viime vuonna ennakkolaskelman mukaan 0,1.

Yrittäjätulo oli toissa vuonna 4 700 euroa ja viime vuonna 2 700 euroa. Viime vuoden tulos tarkentuu lähipäivinä.

Yrittäjätulo on korvausta viljelijäperheen työlle ja maatalouteen sijoitetulle omalle pääomalle.

Kannattavuuskerroin kertoo, minkä osuuden yrittäjätulo kattaa laskennallisesta palkkatavoitteesta ja pääoman korosta.

Keskimääräisen viljatilan kokonaistuotto eli tuotannon arvo on Tauriaisen laskelmassa 60 400 euroa.

Sadon arvosta pitää kuitenkin vähentää kustannukset. Ennen kuin tulosta voidaan jakaa viljelijäperheen palkaksi ja oman pääoman koroksi, kustannuksia kertyy 61 800 euroa. Se on 1 400 euroa enemmän kuin sadon arvo.

Kokonaan uupumaan jää yrittäjätulolle asetettu tavoite, 27 300 euroa viljatilaa kohti.

Viljatilojen kannattavuus on vaihdellut suuresti 2000-luvulla, Tauriainen kertoo.

”Kohtuullisen hyviä vuosia olivat 2000–2002 ja 2007. Silti oman työn palkkatavoite ja oman pääoman korkotavoite eivät täyttyneet silloinkaan.”

Jokaisen vuoden tuloksen takana ovat lisäksi suuret erot tilojen välillä.

Luken kirjanpitotilojen seurannassa, Taloustohtorissa, viljatilojen toissavuotinen kannattavuuskerroin oli ennakkolaskelman mukaan keskimäärin 0,17. Hyvin kannattavilla tiloilla se oli 0,68, huonosti kannattavilla –0,48.

Kun nyt keskiarvokin on jäämässä miinukselle, voidaan Tauriaisen mukaan päätellä, että ainakin joka toisella viljatilalla kannattavuuskerroin jää pakkaselle.

Monen viljatilan pelastus on se, että ne ovat sivutoimisia. Viljelijäperheellä on tuloja muusta yrittämisestä tai palkkatyöstä.

Miinusmerkkinen kannattavuus kuitenkin merkitsee, että pitää tinkiä muustakin kuin omasta palkasta ja pääoman korosta.

Jos viljelijä jatkaa, hän joutuu sijoittamaan koneisiin ja muihin investointeihin muuta kuin viljanviljelystä saatua rahaa.

Kun maatilan toiminta loppuu, se loppuu yleensä kassakriisiin, maksuvalmiuden romahtamiseen, Tauriainen toteaa.

Viljatilojen lopettamisia on hänen mukaansa edessä, jos tuotantopanosten ja viljan hintasuhde näyttää tulevaisuudessakin epäedulliselta.

Heikki Vuorela

Avaa artikkelin PDF