PASSIPAIKALLA Suojaosuudessa riittää

Hallitus pääsi helpolla eduskunnan syyskauden avanneesta rakenneuudistuskeskustelusta. Oppositiokin vasta harjoitteli asemiin ajoa.

Hallituksen yhdeksän miljardin euron kestävyysvajepaketti sisältää toistaiseksi kovin vähän konkretiaa. Hallituspuolueen edustaja toisensa jälkeen nousi puolustamaan sitä ainoaa, työttömyysturvan 300 euron suojaosuutta. Oppositio ei ollut saavutusta huomaavinaan.

Hallituksen päätöstä kannattaisi kehua, sillä kaikki puolueet ovat suojaosuutta vuosikausia vaatineet. Kun valtiovarainministeriön vero-osaston virkamiehet aikanaan kirjoittavat epäselvän lakiesityksen, suojaosuudessa riittää korjaamista vielä monelle hallitukselle.

Yleensä kaikissa sosiaalipoliittisissa uudistuksissa kirjoitetaan aluksi liian tiukat pykälät, jotka jättävät osan tukeen järjen ja kohtuuden mukaan oikeutetuista sen ulkopuolelle.

Huomiota kiinnitti, miten vaisusti elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) keskiviikkona torjui keskustajohtaja Juha Sipilän toistamaa ehdotusta TeliaSoneran osakkeiden myymisestä yritysrahoituksen siemeneksi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ei puhunut nyt mitään, vaikka hän talvella yritti kaikujensa Pia Viitasen (sd.) ja Ben Zyskowiczin (kok.) kanssa parhaansa mukaan jauhaa Sipilän ehdotusta naurunalaiseksi. Myöhemmin keskiviikkona valtio kertoikin myyvänsä TeliaSoneran osakkeita sadoilla miljoonilla.

Soneran myynnin aloitti 1998 liikenneministeri Matti Aura (kok.). Vasemmistolaiset vastustivat julkisuudessa ankarasti. Todellisuudessa Aura teki vasemmistoliiton puheenjohtajan Claes Anderssonin kanssa salaiset kaupat myynnistä valtioneuvoston juhlahuoneiston Smolnan vessassa. Pääjohtaja Pekka Vennamo (maas.) erotettiin.

Keinottelua kesti neljä vuotta ja sitten Suomen valtion upporikas teleyhtiö oli sipissä. Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) sai käyttää kaiken taitonsa, että Ruotsi suostui antamaan Telia-fuusiossa Suomelle edes pienen kasan osakkeita, joita nyt hiljalleen syödään.

Perussuomalaisten kärki suuntautui lasten kotihoidontuen puolittamiseen. Opposition tehtävä on osoittaa hallituksen suunnitelmissa reikiä. Tässä niitä riittää eikä vaikuttavuuslaskelmista ole mitään tietoa.

Hallituksen puolelta Anni Sinnemäki (vihr.) todisteli, että jos halutaan työelämään tasa-arvoa, isille on annettava mahdollisuus hoitaa lapsiaan. Kari Uotila (vas.) vaati, että pienelle lapselle on annettava mahdollisuus luoda suhde isäänsä.

Mutta Arja Juvonen (ps.) kysyi, kuka hyväpalkkainen isä jää hoitamaan lasta kotiin 337 euron kuukausikorvauksella. Anne Kalmari (kesk.) muistutti kunnallisen päivähoitopaikan maksavan vähintään tuhat euroa kuussa ja kuntien menoja muka halutaan säästää.

Hallitus puhkuu tomeruutta. Ehkä hallituspuolueissakin vielä huomataan, ettei kaikkien vuotta 2030 koskevien uudistusten tarvitse tulla ensi marraskuussa täydellisenä voimaan.

Eduskunnassa on vain kerran 80-vuotias heiluttanut ikäpuhemiehen nuijaa. Näin teki Miina Sillanpää (sd.) 1947.

Keskiviikkona kansanedustajaksi palanneella Jörn Donnerilla (r.) on mahdollisuus rikkoa tämä ennätys. Jos Donner istuu vaalikauden loppuun, hänestä tulee ensimmäinen 82-vuotias edustaja.

Muut 80 vuotta täyttäneet edustajat eduskunnan historiassa ovat Väinö Tanner (sd.) ja Tuure Junnila (kok.).

Yleensä ikäpuhemiehet ovat olleet 70 ikävuoden kahta puolta. Syrjäytetyn ikäpuhemiehen Kauko Tuupaisen (ps.) syntyessä 1940 Donner oli jo kansakouluiässä.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF