vierasyliö Kesantoja tarvitaanmonimuotoisuuden ylläpitämiseen

Maataloustuotanto on pitkään kehittynyt yhä voimaperäisempään suuntaan. Kiristyvän kilpailun vuoksi maankäyttöä on tehostettu, ja tuotantopanosten määrä kasvaa. Tämä kehitys

aiheuttaa myös monia ympäristöongelmia, joita pyritään

korjaamaan pääasiassa maatalouden ympäristötuen avulla.

Nykyiset toimet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden pitkäaikaista köyhtymistä, vaikka joihinkin myönteisiinkin tuloksiin on päästy.

Erilaiset viljelemättömät alueet, muun muassa kesannot, ylläpitävät tehokkaasti luontoa ja ekosysteemipalveluja, kuten pölytystä ja biologista torjuntaa sekä maaperän kuntoa. Tämä on todettu kymmenissä tieteellisiin tutkimuksiin perustuvissa

julkaisuissa niin eri puolilla

Eurooppaa kuin Pohjois-Amerikkaakin.

Tämän takia EU:n komissio

on ehdottanut, että jatkossa suorien maataloustukien

ehdoksi asetettaisiin kaikille

tiloille seitsemän prosentin

minimipinta-alavaatimus

luontoa ja ekosysteemipalveluja ylläpitävän ekologisen alan säilyttämiseksi. Muun muassa

tuore Euroopan ympäristöpoliittisen tutkimuslaitoksen (IEECP) julkaisema raportti perustelee ekologisen alan

tarvetta EU:ssa ja hahmottaa vaihtoehtoja sen luomiseksi.

Myös Suomessa on viime

aikoina tutkittu kesantojen ja erilaisten viljelemättömien

alueiden merkitystä peltolinnuille, pölyttäjähyönteisille ja luonnonkasveille. Tulokset osoittavat selkeästi kesantotyyppisten peltolohkojen olevan erittäin arvokkaita myös

meidän oloissamme, suomalaisessa maatalousmaisemassa.

Esimerkiksi peltolintujen

reviiritiheyksien on todettu olevan puolta suurempia ja

lajimäärien kolmannesta korkeampia, jos osa peltoaukeasta on kesantona.

Vuodesta 2009 alkaen aiempia

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP-kesantoja ovat korvanneet luonnonhoitopellot, jotka lisättiin maatalouden

ympäristötukeen pakollisen CAP-kesannoinnin loputtua vuonna 2008. Ne ovat taloudellisesti tuettua pellonkäyttöä,

jonka päätarkoituksena on edistää luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja viljelymaisemassa. Luonnonhoitopellot ovat monivuotisia nurmia, niittykasvi-, riistakasvi- tai maisemapeltoja.

Tuoreen tutkimuksen

mukaan luonnonhoitopellot ovat parhaimmillaan kasvillisuudeltaan hyvin monipuolisia ja niillä esiintyy joskus harvinaistakin lajistoa. Ne parantavat maaperän laatua ja ovat tärkeitä

elinympäristöjä esimerkiksi

kiuruille, kuoveille ja peltopyille.

Luonnonhoitopellot ylläpitävät myös monimuotoista ja maataloustuotannolle hyödyllistä hyönteislajistoa. Kasvien pölyttäjinä tärkeät kimalaiset asuttavat kesantopellot nopeasti

silloin, kun niillä kasvaa myös kukkakasveja. Kimalaisten merkitys on suuri esimerkiksi apilan siementuotannolle.

Pitkäaikaiset kesannot taas ovat tärkeitä perhosille, lukuisille muille niittyjen hyönteisille sekä monien viljelykasvien

tuholaisten luontaisille vihollisille, kuten rapsikuoriaisen loispistiäisille.

Lajistoltaan melko vaatimattomatkin luonnonhoitopellot ovat tärkeitä alueita etenkin laajoilla viljavaltaisilla peltolakeuksilla. Yhden tai muutaman tuotantokasvin vallitsemat peltoalueet ovat tyypillisesti luonnonvaraiselta eliölajistoltaan hyvin niukkoja.

Kaikkein suurimmat luontohyödyt voidaankin saavuttaa

lisäämällä luonnonhoitopeltoja juuri tällaisille alueille. Taloudelliset tekijät ohjaavat kuitenkin usein sijoittamaan luonnonhoitopellot pienille syrjäpelloille, mikä ei ole

ekologisesti yhtä mielekästä.

Tämänvuotiset kokemukset maatalousluonnon tilan seurantaan kuuluneilta koealueilta

ovat huolestuttavia. Monet

entisistä luonnonhoitopelloista on otettu taas viljelyyn, ja

erityisesti alueilla, joilla niille olisi eniten tarvetta.

Maa- ja metsätalousministeriön rekisteriaineistojen

mukaan sekä luonnonhoitopeltojen että kesantojen pinta-alat ovat supistuneet vuodesta 2009 lähtien melkein kymmenyksellä. Niiden määrän säilyminen merkittävänä ympäri maatamme ja myös koko

Eurooppaa voidaan varmistaa vain poliittisella päätöksellä palauttaa kesannointi suoran tuen ehtoihin.

Nyt käynnissä olevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa

kesannot ovatkin tärkeä osa EU:n komission ehdottamaa, kaikilta maatiloilta vaadittavaa ns. ekologista alaa. Ehdotusta

voidaan pitää erittäin kannatettavana ottaen huomioon

Suomen vastuun monimuotoisuuden säilyttämisestä sekä

yllä lyhyesti kuvaillut tutkimustulokset.

Ratkaisun tulee silti olla myös viljelijän kannalta reilu.

Ekologisen alan lisäämisestä aiheutuvat tulonmenetykset tulee korvata maataloustukien avulla, ja viljelijöille tulee

tarjota riittävästi erilaisia

toimenpidevaihtoehtoja.

Ilman erilaisia kesantopeltoja maatalousalueillamme on

vähemmän lintuja, vähemmän kimalaisia, vähemmän perhosia – vähemmän maatalouttakin hyödyttäviä ekosysteemipalveluja ja silmäniloa!

Tällä hetkellä näyttää vielä

siltä, että suomalaisen maatalousluonnon tila on astetta parempi kuin Keski- tai Länsi-Euroopassa. Kaikille maatiloille

kuuluvan ja riittävän suuren ekologisen alan kautta voidaan varmistaa, että tilanne olennaisesti paranee niin meillä kuin muuallakin EU:ssa.

IRINA HERZON

MIKKO KUUSSAARI

JUHA TIAINEN

JANNE HELIÖLÄ

Kirjoittajista dosentti Herzon on tutkijana Helsingin yliopistossa, erikoistutkija Kuussaari ja tutkija Heliölä työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa ja erikoistutkija Tiainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.

Avaa artikkelin PDF