vierasyliö Saha- ja puuteollisuus ovat Suomen metsäteollisuuden selkäranka
Onko pohjan perukoilla asuvalla puukansalla varaa jättää mittavat puuvaransa hyödyntämättä?
Suomen puukansa on säätänyt metsälakeja jo 150 vuotta tavoitteena kasvattaa puuta teollisuuden tarpeisiin. Siinä on onnistuttu yli odotusten. Metsissä olevan ainespuun määrä on tuplaantunut 50 vuodessa 2,4 miljardiin kuutioon. Vuosikasvu on 104 miljoonaa kuutiometriä, mutta vuosittain hakataan vain 52 miljoonaa kuutiometriä.
Suomi tuottaa sahatavaraa noin kymmenen miljoonaa kuutiota, joka on vajaat neljä prosenttia maailman 260 miljoonan kuution havusahatavaran tuotannosta ja käytöstä.
Maailma ei tarvitse suomalaista puuta, mutta suomalainen kansantalous, metsätalous, saha- ja puutuoteteollisuus tarvitsee kipeästi näitä markkinoita ja vientituloja.
Suomen sahatavara, noin 10 miljoonaa kuutiota, on aina myytävissä 260 miljoonan kuution maailmanmarkkinoille, jos ja kun kilpailukykymme korjataan samalle tasolle kuin tärkeimmissä kilpailijamaissamme Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissa!
Kestävä hakkuumahdollisuus on 75 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta löytyy sahauksen kasvatukseen tukkia noin 14 miljoonaa kuutiometriä.
Tämä nostaisi kantorahatuloja noin 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Syntyisi tuhansia työpaikkoja puun korjuuseen kuljetuksiin ja jalostavaan teollisuuteen.
Sahatavaran ja jalostettujen puutuotteiden vienti kasvaisi noin miljardilla eurolla vuodessa pienentäen merkittävästi kauppataseen vajetta.
Biopolttoaineita syntyisi sahojen sivutuotteista: kuoresta, sahanpurusta, ja muista poltettavista jakeista lisää neljä TWh/vuosi. Lisääntyneiltä päätehakkuilta tulisi metsähakkeita lisää myös neljä TWh/vuosi. Syntyisi hyvää pitkäkuituista haketta sellu-, kartonki- ja paperiteollisuuden erikoistuotteisiin ja puun tuontitarve vähenisi.
Mikä estää kansallisten puuvarojen täysimittaisen käytön?
Vähäinen puun tarjonta on nostanut tukin hinnan liian korkeaksi ja rajoittanut osaltaan sahateollisuuden kapasiteetin täyskäyttöä.
Nykyisessä toimintaympäristössä tukin kysyntä ja tarjonta saavuttavat tasapainon vasta selvästi nykyistä alemmalla kauppavolyymillä. Onko kansantalouden kannalta perusteltua, että kysyntä-tarjonta-tasapaino haetaan vapaasti markkinatalouden ehdoilla? Vai onko järkevää, että tasapainoa nostetaan määrällisesti valtion ohjauksella?
Suomen Sahat ry on ehdottanut, että maa- ja metsätalousministeriö teettää konsulttityön riippumattomalla ulkomaisella konsultilla, joka selvittää, miten puun tarjontaa voidaan Suomessa nostaa nopeasti ja pysyvästi kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle 75 miljoonaan kuutiometriin.
Kuljetuskustannukset ovat nousseet merkittävästi, esimerkiksi dieselveron korotus 2012 nosti kuljetuskustannuksia neljä prosenttia. Valmiste- ja energiaverot, sähköverot, Fingrid-siirtomaksut ovat nousseet kymmeniä prosentteja.
Suomen energiapolitiikka sahoille on kelvotonta esimerkiksi Ruotsiin, Saksaan ja Itävaltaan verrattuna. Sahojen poltettavat jakeet, kuten kuori, sahanpuru ja kutterinlastut, eivät oikeuta ”metsähakevoimalaitoksissa” sähköntuotantotukeen.
Sitä vastoin tuontihake, jonka alkuperää on mahdotonta tarkastaa, oikeuttaa saamaan Suomen kansallista sähköntuotantotukea! Rikkidirektiivi on tulossa 2015 nostaen taas vientikuljetushintoja. Tällaiset kotikutoiset päätökset rapauttavat koko teollisuuden kilpailukyvyn!
On unohdettu saha- ja puutuoteteollisuus, joka käyttää kotimaista puuta. Saha- ja puuteollisuus ovat metsäteollisuuden selkäranka. Sahateollisuutta on käsiteltävä hallinnollisesti omana toimialanaan.
Nyt tarvitaan nopeita ja järeitä toimia valtiovallalta. Puun markkinoille tulo on taattava esimerkiksi kannustavilla verotuksellisilla keinoilla ja kehittämällä metsänomistusta liiketaloudellisen yrittäjyyden suuntaan. Metsätalouden kannattavuutta on nostettava lisäämällä puun määrää ja hakkuita. Sukupolvenvaihdoksen verohuojennuslait on ulotettava teollisuuden raaka-ainetta tuottavaan metsäomaisuuteen.
Logistiikkaratkaisujen on tuettava vientiteollisuuden kilpailukykyä, raskaalle kalustolle on säädettävä dieselveron palautusjärjestelmä. On nostettava kuljetuskaluston kapasiteettia nostamalla paino- ja mittarajoja.
On otettava käyttöön verotuksellisia keinoja, jotka edistävät teollisuuden investointeja, esimerkiksi pitkäaikaiset vapaat poisto-oikeudet. Valmiste- ja energiaverot tulee palauttaa kilpailijamaiden tapaan täysimääräisesti teollisuudelle.
Energiapolitiikan tulee edistää sahojen uusiutuvaa hajautettua energiatuotantoa.
Sahojen on pystyttävä hyödyntämään poltettavat jakeensa paikallisesti. Tämä osaltaan tukee kansallista uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamista. Se vaikuttaa positiivisesti vaihtotaseeseen ja vähentää kuljetusten päästöjä.
Sahojen sivutuotteet kuori, puru, kutteri on nostettava tukipolitiikaltaan tasavertaiseksi metsähakkeen kanssa. Tuontihakkeen sähköntuotantotuki on lopetettava. Puuhakevoimalan syöttötariffin leikkuri (750 000 euroa) on poistettava yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon mahdollistamiseksi sahoilla kilpailijamaiden tapaan.
Tarvitaan hyvien juhlapuheiden ja komiteamietintöjen lisäksi todellisia tekoja, lainsäädäntöä, joka aidosti tukee sahateollisuuden ja sahakoneteollisuuden sekä koko metsäklusterin kilpailukykyä.
Toivon, että koko ”puukansa” puhuu, tekee ja tukee suomalaisen puun ja teollisuuden kilpailukykyä.
ILKKA KYLÄVAINIO
Kirjoittaja on Keitele Groupin
hallituksen puheenjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat