Millaiseen Suomeen?

jouko.ronkko@

maaseuduntulevaisuus.fi

Politiikassa on lopulta kyse siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa. Millaisen Suomen haluamme nyt, ja millaiseen maailmaan haluamme lastemme ja lastenlastemme syntyvän.

Politiikkaa tehdään ja tulevaisuutta muovataan ajatuksin, sanoin ja teoin. Ei siis ole ihan sama, mitä suustamme päästämme. Sammakko on sitä suurempi, mitä tärkeämmässä asemassa sen päästäjä on.

Rajoitusten puitteissa suomalaiset ovat saaneet tehdä maastaan sellaista kuin haluavat. Vai pitäisikö sanoa, ovat tehneet sellaista kuin siitä on sattunut tulemaan. Kovin pitkälle ei aina ole ajateltu.

Suomalaisten elämä on ollut tasaista ja murheet suhteellisen pienet verrattuna siihen, mitä monilla muilla on.

Syyriassa on käyty sotaa pari vuotta, ja rumaa jälkeä on syntynyt. Kuolleita on jo yli sata tuhatta (100 000) ja pakolaisia yli kaksi miljoonaa (2 000 000).

Suomeen on tullut tänä vuonna Syyriasta vähän yli 70 pakolaista. Ruotsiin heitä on tullut noin 15 000 ja Norjaan 3 500.

Ylivoimaisesti suurin osa kahdesta miljoonasta pakolaisesta on naapurimaissa, ja esimerkiksi pienet Libya ja Jordania ovat hätää kärsimässä. Molemmissa oli jo ennestään valtava palestiinalaispakolaisten joukko.

Suomi aikoo ottaa muutamia satoja pakolaisia lisää.

Turvapaikan tarjoaminen muutamalle sadalle ei ratkaise pakolaisten ongelmaa, mutta niille muutamalle sadalle se on pelastus.

Mitä tällä on tekemistä Suomen tulevaisuuden kannalta? Paljonkin.

Avun antaminen vaikuttaa Suomeenkin. Tässä olen samaa mieltä kuin perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Halla-aho tosin sanoo pakolaisten tuovan Suomeen ongelmia. Hän ehkä ajattelee ruotsalaisten olevan tyhmiä, kun ottavat vastaan hädässä olevia.

Yhtä tyhmiä tai viisaita ruotsalaiset olivat sota-aikanakin. Ottivat vastaan kymmeniä tuhansia suomalaisia pakolaisia, etupäässä lapsia. Onneksi Jussi ei ollut päättämässä.

Halla-aholaisten mukaan Syyrian pakolaisten ottaminen meille on liian kallista.

Ylen toimittaja oli laskenut pakolaisten tulon maksavan saman verran kuin perussuomalaisten uusi puoluetoimisto, joka sekin maksettiin verovaroista, puoluetuen kautta.

Remontteineen toimiston hinta oli 2,7 miljoonaa euroa. Sillä summalla maksettaisiin syyrialaispakolaisten kustannukset vuosina 2015–2017.

Pramean puoluetoimiston rinnastaminen lasten ja naisten auttamiseen suututti tietysti perussuomalaisia. ”Väärin rinnastettu”, väitti ”työmies” Matti Putkonen. Ehkä olikin, mutta sillä todistettiin, ettei auttamisessa ole kyse rahasta vaan arvovalinnasta.

Ymmärrän Putkosta yhtä paljon kuin Halla-ahoakin. Prameissa lukaaleissa pakolaisten auttamista paheksuvat ”työmiehet” saavat ihmisiltä vähemmän myötätuntoa kuin hädässä olevat pakolaiset, vaikka Halla-aho ehti jo leimata sotaa paenneet ongelmaksi ja eläteiksi.

Pakolaisten vastaanottaminen on Suomelta pieni mutta tärkeä ele. Se viestittää ulkomaailmalle, että mekin välitämme ihmisten hädästä.

Kotimaahan se antaa samaa viestiä. Ihmisistä välitetään. Tässä maassa on turvallista elää.

Jos valitsemme halla-aholaisen linjan, annamme päinvastaisen tiedon. Me emme välitä, älkää meille valittako!

Kaikki perussuomalaiset eivät ole samaa mieltä Halla-ahon kanssa. Heille Halla-aho vastaa: Hänen linjansa vastaa perussuomalaisten vaaliohjelmaa ja puolueohjelmaa.

Ei siis ihme, jos puheenjohtaja Timo Soini vaikenee hyväksyvästi.

Ongelmia ei ollut silloinkaan, kun Halla-aho sai Korkeimmalta oikeudelta tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, siis rasismista. Ei ollut, vaikka Soini itse oli julistanut ”nollatoleranssia” rasismin suhteen.

Ongelmia sen sijaan tulee, jos joku perussuomalaisista äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Soini vaatii ryhmäkuria, vaikka sellaista perussuomalaisilla ei pitänyt olla.

Kyse ei ole siitä, että Soinin muisti pätkii. Kyse on siitä mikä on tärkeää, linjasta, siitä millaisen Suomen me rakennamme. Onko se epäluuloinen, kaikkea uutta ja outoa kammoksuva, erilaisia syrjivä?

Kenen kaveria seuraavaksi tönitään?

Avaa artikkelin PDF