Navetta kaikilla mausteilla
Arto Hämäläisen vastuulla on ruokinta. Lehmiä on kesään mennessä 75. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoVALTIMO (MT)
”Lähtökohtamme oli, että luomussa jatketaan. Työvuosia meillä on vielä paljon edessä. Siitä näkövinkkelistä uutta navettaa lähdettiin suunnittelemaan”, 51-vuotias Arto Hämäläinen sanoo.
Teija Hämäläinen, 43, jatkaa, että avaimet käteen -periaatteen valitseminen oli heidän tapauksessaan ainoa keino saada uusi navetta.
”Arto on kesäkauden täystyöllistettynä peltotöissä ja minun päiväni täyttyvät navettatyöstä”, hän perustelee.
Pohjois-Karjalassa ajatus, että ulkopuoliset rakentavat koko navetan, on uusi. Valmisnavetat -yhtiön kotiseudulla Pohjanmaalla avaimet käteen -navetat ovat jo yleistyneet.
”Kyllä meille on sanottu, että 200 000 euroa on projektissa mennyt ilmaan, mutta totta kai rakennusliikekin tarvitsee katteensa. Minkä takia minun pitäisi rakentaa navettaa ja teettää peltotyöt muilla, koska osaan paremmin viljelyhomman kuin rakentamisen?” Arto Hämäläinen pohtii.
Nyt kun yhteensä 1 750 neliön moderni, raikas ja tilava navetta seisoo lyhyen matkan päässä päärakennuksesta, ei voi kuin huokaista: kaikki meni niin kuin oli suunniteltu.
Erityisesti navetan tietokeskus mykistää. Siellä on keittiö kalusteineen, mikro, kahvinkeitin, pöytä, tuolit – ja tietenkin se tietokone – sekä ikkunan takaa kurkistelevat lehmät.
”Eihän elämän tarvitse olla pelkkää raatamista. Minulla on diabetes, jonka takia välipalan saaminen on tärkeätä. Myös lomittajille on mukavaa, että sosiaaliset tilat ovat kunnossa”, Teija Hämäläinen esittelee.
Sisääntulo käy vieraseteisen kautta. Siinä eläinlääkärit ja keinosiementäjät saavat vaihtopenkillä saappaat ja muut varusteet. Erikseen on haalarinvaihtohuone.
Parhaillaan keinosiementäjä on navetassa työn touhussa. Hämäläisillä on kesään mennessä 18 poikimista – ja tavoitteena saada siemennysten rytmitys sujumaan niin, että robotti saa toimia täydellä teholla koko ajan.
”Lehmät ovat oppineet yllättävän nopeasti lypsyrobotille. Takapakkina tuli lauman johtajalehmän, satatonnarimme menehtyminen. Se ei kestänyt muutosta”, Arto harmittelee.
Teija sanoo valmistelleensa lehmiä kesän ajan muuttorumbaan. ”Sanoin niille, että tytöt, sitten menette robotille!”
Väkirehupalkinto ja porteilla ohjailu ovat riittäneet siihen, että lehmät oppivat kulkemaan navetassa.
Osa lehmistä makoilee, osa ruokailee ja osa jonottelee robotille. Jo aiemmin Hämäläisillä oli pihatto, mikä helpotti muuttoa.
”Fyysisesti meidän työmme navetassa on nyt ihan eri maailmasta kuin ennen. Liikumme lehmien joukossa paljon, eikä navetta-aika sinällään ole vähentynyt. Katsomme, että kaikki toimii”, Teija kuvailee.
Hänen vastuullaan on lypsypuoli, Arto huolehtii ruokinnasta. Helpotusta tulee lisää, kun vanha pihatto muutetaan lämpimäksi konehalliksi.
Iloa Teijan elämään tuo mahdollisuus mennä jumppaharrastukseen, koska enää lypsy ei sido häntä joka illaksi töihin.
Myös pariskunnan lavatanssiharrastukseen jää entistä enemmän aikaa. Artolta paljon aikaa vie aktiivinen vaikuttajan työ kunnallispolitiikassa.
Tietotekniikan opetteluun Arto on ollut alusta saakka Teijaa innostuneempi.
”Mutta yllättävän helppoa se on ollut minullekin. Joka kerta on vain kaikki lääkintätiedot, hoidon kestot ja toimenpiteet syötettävä tietokoneelle. Myös robotti välittää tietoa koneelle niin paljon, ettemme kaikkea ole vielä ehtineet ottaa hyötykäyttöön. Herd navigator -järjestelmää odotamme kiinnostuneena. Sen kautta tulee tietoa lehmien terveydentilasta”, Teija kuvaa.
Hämäläisten avajaisissa kävi 400–500 ihmistä, mikä kertoo investointihalukkuudesta.
”Kilpailutuksessa ei kannata mennä halvimman perässä, vaan määrittää ensin tietty taso, jota tavoitellaan. Vasta sitten etsiä tekijä, joka sen voisi toteuttaa kustannustehokkaasti”, Arto Hämäläinen neuvoo.
Neuvotteluyhteys laitetoimittajien ja rakennuttajan kanssa on tärkeätä.
”Yhdestä systeemistä lähdimme liikkeelle ja otimme siihen rinnalle pari muuta navettatoimittajaa. Hintaetua saatiin kilpailuttamalla.”
Hämäläiset ajattelivat rakentamisessa tulevaisuutta.
”Jos vaikka jompi kumpi lapsistamme innostuu tilan jatkamisesta, niin mahdollisuudet on laajentaa tähän jopa kolmen robotin systeemi.”
Hämäläisten esikoinen 17-vuotias Aleksi on aloittanut oppisopimuksella pätevöitymisen maatalousyrittäjäksi vanhempiensa tilalla. Tytär Emilia käy vielä peruskoulun yläluokkia.
”Aina on mahdollista myydä yritys pois, jos jatkajaa ei löydy. Paljon helpompi on myydä moderni, tuottava tila kuin, jos mitään investointeja ei olisi tehty.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
