Uusi hankintadirektiivi korostaa laatua hinnan sijaan
STRASBOURG, RANSKA (MT)
Julkisissa hankinnoissa voidaan jatkossa laittaa tarjouspyynnön ehdoiksi hinnan lisäksi myös sosiaaliset ja ympäristöön perustuvat kriteerit.
Näin on periaatteessa ollut tähän astikin, mutta etenkin Suomessa direktiivin kansallinen toteutus eli hankintalaki on muotoiltu niin, että halvasta hankintahinnasta on tullut määräävin tekijä.
Perusongelma on, että lakia ”tulkitaan kirjaimellisesti ja pelätään hirveästi valituksia”, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.).
Pietikäinen on seurannut uuden direktiivin valmistumista tarkasti.
”Tiukan tulkinnan takia kilpailutetaan varmuuden vuoksi, vaikka ei olisi mitenkään pakko.”
Pietikäisen mielestä varoittavia esimerkkejä löytyy ennen kaikkea kotimaisesta elintarvikevalvonnasta, jossa asioita on yliohjeistettu verrattuna muihin EU-maihin.
”Se, että huolehditaan ruuan säilymisestä ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että joka yrittäjällä pitää olla kylmäkaluste”, hän napauttaa.
Aina ei myöskään tarvita kilpailutusta, jos lähiseudulla on tosiasiassa vain yksi kriteerit täyttävät paikallinen toimittaja, hän huomauttaa.
Koska kotimainen hankintalaki voi olla ehtojen suhteen myös EU-direktiivia tiukempi, Pietikäinen kannustaa pohtimaan kotimaisen hankintalain uudistamisen yhteydessä kytköstä kuntalakiin. ”Laittaisin kaikki panokset siihen, miten laatukriteerit otetaan huomioon.”
”Ja sille, joka ostaa halpaa ja huonoa, voi laittaa vaikka sanktiot”, hän ehdottaa.
Uusi direktiivi tuo erityisen alhaisille tarjouksille ehdot. Poikkeuksellisen halpa tarjous pitää siis erikseen tarkistaa, jotta varmistetaan työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen.
Nykyisen hankintalain keskeinen ongelma on monien pk-yritysten kannalta se, että julkisissa hankinnoissa viipaloidaan tarjouspyynnöt liian tiukkaan. Se ei jätä tilaa yritysten omille luoville ratkaisuille. Tuloksena on, että koululaisille syötetään thaimaalaista broilersuikaletta ja puolalaisia pakasteperunoita.
Julkiset hankinnat voisivat olla kiihdytin siinä, kuinka saataisiin aikaan kasvua ja markkinoita uusille innovatiivisille tuotteille ja palveluille, Pietikäinen painottaa.
”Kun yrittäjät uskaltaisivat investoida, syntyisi uusia saarioisia, jotka veisivät luomupossukiusausta myös vientiin.”
Vastaavasti roskakalaksi leimattua särkeä voitaisiin jalostaa muotoon, jossa se toimii kalapullien raaka-aineena kouluruokailussa.
Sirpa Pietikäinen vetää europarlamentaarikkojen vapaaehtoista ruokaryhmää, jossa keskustellaan innokkaasti eri politiikanlohkojen vaikutuksesta ruuan laatuun.
Päätettäessä kuntien ja muiden julkisten suurkeittiöiden hankinnoista tulisi laajemmin keskustella eurooppalaisen ruuantuotannon selviämisestä. Kansainvälisessä kilpailussa pyrkimys halpaan tuotantoketjuun johtaa tunnetusti monenlaisiin ongelmiin.
”Valittaessa vain halvinta riisiä ostetaan Nigeriassa tuotettua, Kiinassa pakattua tuotetta, joka on niin huonoa, että siitä puolet päätyy hävikkiin”, hän nostaa ääriesimerkin.
Päälle tulevat nigerialaisten suurtilojen riisintuotannon epäsuotuisat ympäristö- ja työllisyysvaikutukset.
Sen sijaan voitaisiin hankkia lähellä tuotettua luomuohraa, joka olisi terveellisempää, turvallisempaa, ympäristön monimuotoisuuden kannalta parempaa ja ilmastonkin kannalta järkevämpi ratkaisu, kun kuljetuskustannukset jäisivät minimiin.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
