Maaseudun tiet eivät kestä superrekkoja
Rekkojen sallitun enimmäispainon nostaminen uhkaa liikenneturvallisuutta, Mikko Alatalo kirjoittaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoElämme sitä aikaa vuodesta kun soratiet ovat kuravelliä talven kelirikon jäljiltä. Asfalttitiet ovat täynnä kuoppia ja töyssyjä. Tulevana kesänä näitä samaisia Suomen teitä alkavat huristella niin sanotut superrekat, kun yhdistelmäajoneuvojen kokonaispainoksi sallitaan 76 tonnia ja korkeudeksi 4,4 metriä. Hallitus ohitti eduskunnan ja vie päätöksen jättirekoista läpi pelkällä asetuksella.
Asetuksella pyritään pudottamaan logistiikkakustannuksia ja korvata näin rikkidirektiivin yrityksille tuomia rasitteita. Suomen tiestö ei kuitenkaan nykykunnolla kestä painorajojen muutosta. Liikenneturvallisuus on uhattuna.
Logistiikkakustannusten alennuksen maksajiksi joutuvat maaseudun ihmiset. Kuntainfran korjausvelka on jo ennestään suuri, eikä sitä pidä kasvattaa. Kustannukset kuntien katuverkoille ja silloille on laskelmissa alimitoitettu. 300 000 kilometriä yksityisteitä ei ole huomioitu ollenkaan.
Tieosuuskunnille sysätään liian suuri vastuu teiden kunnosta, kun valtiota kiinnostaa enää pääväylät – jos aina nekään. Tieosakkaat maksavat, jos silta romahtaa puutavara-auton alla.
On kohtuutonta laittaa maaseudun ihmisiä maksamaan superrekkojen aiheuttamia vahinkoja tiestölle, silloille tai kulkupeleille. Ei pidä unohtaa, että jättirekoista eniten hyötyy metsäteollisuus, joka hakee puut yksityisteiden varsilta.
Teiden huono kunto johtaa painorajoitusten lisäämiseen vähäliikenteisillä teillä. Hölmöläisten hommaa, jos rekoissa saa kuljettaa 16 tonnia painavampia lasteja, vaikka tie jo murenee alta. Muutaman tonnin korotus rekkojen nykyiseen massaan olisi realistisempaa, taloudellisempaa ja turvallisempaa. Nyt mennään korkokengillä keväthangille.
Ensin pitäisi laittaa väylät kuntoon ja vasta sitten korottaa autojen kokonaispainoa. Liikenneministeriön suunta on ollut päinvastainen. Merja Kyllönen on tullut kuuluisaksi lähinnä giljotiinilistoistaan. Perustienpidosta pelkästään puuttuu satoja miljoonia euroja.
Teiden pintaa on paksunnettava ja pohjia kovennettava tuhansia kilometrejä, jos superrekat sallitaan. Suurin osa näistä on pieniä yksityisteitä. Satoja siltoja jouduttaisiin vahvistamaan. Myös lastaus- ja purkupaikat, korjaamot, katsastuspaikat ja muut logistiikan osaset vaativat investointeja, kun rekkojen kokoa ja kantokykyä nostetaan. Kuka tästä hyötyy ja kuka maksaa viulut?
Kuljetusyrityksillekin uusi asetus tulee kalliiksi. Kaikilla rekoilla ei voi ajaa raskaampaa kuormaa, vaan uuteen kalustoon on investoitava. Vetoauton nelivetosääntö ja perävaunun paripyöräsääntö vesittää rekkojen painosta saatavan hyödyn. Perävaunujen alustarakenne on yksikköpyöräakselinen eikä ole muutettavissa paripyörille. Nykyiset perävaunut jäisivät käyttämättä.
Kaluston muutos 76 tonniin maksaa 5 000–20 000 euroa per rekka. Isompia kuormien vaikutuksia pitää aluksi vain kokeilla kuten Ruotsissa.
Se, että hallitus menee perävaunu edellä tässäkin asiassa, on ikävää, mutta ei yllättävää. Ensin se määritteli rekkojen massat. Vasta sitten se miettii, miten toteutus hoituu. Hallitus tekee eurooppalaista liikennepolitiikkaa nostamalla massoja. Pitäisi saada vielä ne kaksinkertaiset pinnoitteetkin, kuten Keski-Euroopassa. Vielä kun liikkuva poliisi lakkautetaan, niin valvonnan puuttuessa kansainväliset superrekat saavat ajella vaikka millaisilla ylipainoilla teillämme. Superrekat maksatetaan maaseudun ihmisillä.
Mikko Alatalo
kansanedustaja (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
