Kuivuus ja talvitulvat aiheuttavat päänvaivaa vesistön säännöstelijöille – monen järven säännöstelylupa on nyt tarkastelussa
Muuttuvat sääolot luovat tilanteen, jossa vesistöjen vanhat säännöstelyluvat eivät välttämättä enää toimi.
Puulan ja siihen liittyvän Ryökäsvesi-Liekuneen säännöstelyn kehittämisestä on valmisteilla padotus- ja juoksutusselvitys. Se nostaa esiin ilmastonmuutoksen myötä todennäköisesti yleistyvät runsasvetiset ja hyvin kuivat tilanteet. Kuva: Jaana KankaanpääVesistöjen vedenpinnat ovat palautumassa normaaleiksi.
”Kuivuus ei enää uhkaa. Etelärannikolla jokien vedenpinnat ovat tosin kuivan kesän jäljiltä alhaalla, samoin Myrskylän Pyhäjärvi, mutta sateita on luvassa”, sanoo tutkija Harri Myllyniemi Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
Keski- ja Itä-Suomessa suurten järvien vedenpinnan korkeudet ovat lähellä tavanomaisia, Jyväskylän länsipuolella aavistuksen keskitason alapuolella.
Kristiinankaupungista Ouluun ulottuvalla alueella maaperä on märkää, joten rankkasateet saattaisivat nostaa normaalikorkeudessa olevien jokien vedenpintaa ja aiheuttaa tulvariskin.
Syken tietojärjestelmiin tulee tietoa järvien, jokien ja tekoaltaiden vedenkorkeudesta yli 700 havaintoasemalta, useimmilta tunnin välein.
Säännöllisiä havaintoja tarvitaan, jotta mittausten pohjalta laadittava vesistöennuste pysyy ajan tasalla. Vesiliikenteelle vedenkorkeuden seuranta on tärkeää. Oman paikkakunnan vesitilanteen saa tarkistettua vesi.fi-sivustolta.
”Myös vesistöjen säännöstelyssä on tiedettävä kulloinenkin vesitilanne. Tiedon avulla pystytään ennakoimaan toimenpiteet, jos tulva tai kuivuus uhkaa”, sanoo Syken kehitysinsinööri Tanja Dubrovin.
Ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöjen vuodenaikoihin muuttamalla sateisuuden ja kevättulvien ajankohtaa ja voimakkuutta.
”Tästä on jo havaintoja paikoista, missä asukkaat eivät muista hyydepatoja ennen olleen.” Harri Myllyniemi
”Lauhojen jaksojen ja pakkasten vuorottelu aiheuttaa jokiin hyydettä enenevässä määrin. Tästä on jo havaintoja paikoista, missä asukkaat eivät muista hyydepatoja ennen olleen”, Myllyniemi sanoo.
Kuivien kausien yleistyminen ja talvisateiden runsastuminen tuottavat ongelmia sekä vesistöjen äärellä asuville että niiden säännöstelijöille.
Padon rakentaminen ja vesistön säännöstely edellyttää aina vesilupaa, jonka myöntää aluehallintovirasto (avi). Säännöstelyluvan haltija voi olla vesivoimaa tuottava sähköyhtiö, valtio, kuivatusyhtiö, toiminnanharjoittaja tai yksityinen henkilö.
”Lupa on usein kalenteriin sidottu, ja siinä kerrotaan, minkä verran vettä saa juoksuttaa”, Tanja Dubrovin sanoo.
Lupaehdoissa määrätään yleensä myös, kuinka korkealle säännöstellyn järven vedenpinta saa nousta eri vuodenaikoina ja kuinka matalalle se saa laskea.
Suomessa on noin 350 säännösteltyä järveä, joiden pinta-ala kattaa kolmasosan maamme järvialasta. Suurimpia niistä ovat Päijänne, Inarijärvi, Oulujärvi, Kallavesi ja Puula. Valtaosa voimassa olevista säännöstelyluvista on kymmeniä vuosia vanhoja.
Dubrovinin mukaan luvat on muotoiltu kauan sitten. Osassa on tiukasti sanottu, mihin veden pinta tulee keväällä laskea tulvan varalta. Kun tulvaa ei tulekaan, vedenpinta jää alhaiseksi kesän alkaessa.
”Nykyään tulva tulee usein oletettua aikaisemmin tai se on oletettua pienempi, koska lunta on vähemmän.” Tanja Dubrovin
”Olosuhteiden muuttuessa vanhat säännöstelyluvat eivät enää välttämättä toimi. Nykyään tulva tulee usein oletettua aikaisemmin tai se on oletettua pienempi, koska lunta on vähemmän.”
Pakollisia vedenpinnan kevätalennuksia pyritään loiventamaan, koska järviin ei enää tarvitse varata sulamisvesille yhtä paljon tilaa kuin ennen.
Monen järven vesilupaa on muutettu, ja Dubrovin mukaan lupia on tälläkin hetkellä käsittelyssä. Teossa on myös selvityksiä, joihin alueen ely-keskus tai luvanhaltija osallistuu.
”Esimerkiksi Puulalla on todettu, että lupa ei toimi kaikkina vuosina. Se olettaa kevättulvan tulevaksi väärään aikaan.” Tanja Dubrovin
”Esimerkiksi Puulalla on todettu, että lupa ei toimi kaikkina vuosina. Se olettaa kevättulvan tulevaksi väärään aikaan. Työn alla onkin Puulan padotus- ja juoksutusselvitys, jonka perusteella voidaan hakea muutosta.”
Puulan vedenpinta laski kesällä yli 10 senttiä keskimääräistä alemmaksi. Sateiden jälkeen vedenkorkeus on edelleen vajaat 10 senttiä alempana kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.
”Tämän kesän tilanne ei kuitenkaan johdu siitä, että lupa ei toimisi. Runsaslumisen talven jälkeen vettä oli hyvin alkukesästä, mutta kuivuus laski vedenpintaa. Vähäsateinen kesä on pääsyy matalaan tasoon”, sanoo Dubrovin.
Suomen järvillä on monenlaisia käyttäjiä, minkä vuoksi säännöstely herättää tunteita. Erilaisia näkökantoja pyritään sovittamaan yhteen viranomaistyössä, mutta kaikkia on vaikea miellyttää.
Järvien vedenkorkeutta ja jokien juoksua säätelemällä on pyritty estämään tulvia alavilla rantapelloilla ja turvaamaan vesivoiman käyttöä. Säännöstelyllä voidaan varmistaa myös veden riittävyys mökkirannoissa ja vapaa-ajankalastajille.
”Nykyään virkistyskäyttö ja vesiluonto otetaan huomioon eri tavalla kuin vielä 1950–1970-luvulla, jolloin suurinta osaa säännöstelyistä aloiteltiin”, Dubrovin kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
