Köyhä nousee osuuskunnan avulla
MBARARA, UGANDA (MT)
Hyvinvoinnin valuttamisessa rikkailta köyhille on Ugandassa käytössä vanha kunnon keino, osuuskunta.
Yksi toimelias osuuskunta on Rukaka Dairy Farmers Mbararan kaupungin lähellä. Sinne kerätään tilatankkiin noin 3 000 litraa maitoa päivässä. Maito tuodaan jalan, pyörällä tai moottoripyörällä keskimäärin kymmenen kilometrin etäisyydeltä kahdesti päivässä.
Maito jäähdytetään osuuskunnan tilatankissa. Maidosta mitataan solut ja lämpötila. Joskus joku yrittää jatkaa maitoa vedellä. Tai sekoittaa illalla lypsettyä maitoa aamun kuormaan, jotta välttyisi polkemiselta.
Rukakan osuuskunnan seuraava tavoite on oma meijeri. Tilat ovat jo valmiina ja koneet tuodaan pian. Sitten maitoketjussa olevaa rahaa alkaa jäädä enemmän viljelijälle.
Apua toiminnan käynnistämiseen antaa hollantilainen kehitysyhteistyöyritys Agriterra.
”Moni osuuskunta on olemassa, mutta sota pysäytti toiminnan. Joudumme aloittamaan alusta, sillä ihmiset ehtivät unohtaa, miten osuuskunta toimii”, Agriterran Ugandan edustaja Taco Hoekstra sanoo.
Viikossa tapasimme useita osuuskuntia ja maanviljelijöiden ryhmiä, jotka silmiinpistävästä köyhyydestä huolimatta uskoivat parempaan tulevaisuuteen. Ehkä heissä on sitä henkeä, jonka Mbararan alueen viljelijöiden järjestön varapuheenjohtaja Mercy Tayebwa näkee.
”Kehitys on hidasta, mutta sitä on. Muutos aikaisempaan on, että nyt me ymmärrämme mitä voimme tavoitella. Meillä on maali näkyvissä, mutta matka on vasta alussa”, Tayebwa sanoo.
Yhteiskunnan järjestäytyminen aloitettiin alusta, kun 20 vuotta kestänyt sisällissota päättyi vuonna 2006.
Helsingin yliopiston tutkimuskoordinaattori Lauri Siitonen kehottaakin muistelemaan, miten hitaasti Suomi kehittyi aikoinaan.
”Teollistumisen sanotaan alkaneen 1860-luvulla, mutta meillä oli suurta köyhyyttä vielä 1960-luvulla. Suomessakin oli sotia, mutta rahan valuminen köyhille vain on hidasta.”
Viljelijöiden seurassa näkee toisenlaisen Ugandan kuin väkivallasta ja korruptiosta kertovissa uutisissa. Ystävälliset ja uteliaat ihmiset yrittävät edetä elämässään aivan kuin kaikkialla muuallakin. Heillä vain tähtäin on huomisessa tai korkeintaan ensi viikossa.
Pidemmälle suunnitteleminen on vaikeaa, jos ei tiedä, voiko huomenna syödä. Toisaalta Agriterra oli valinnut meille edustavia kohteita. Liikuimme presidentti Yoweri Musevenin syntymämailla maan eteläosassa, joka on perinteisesti pohjoista vauraampaa. Pohjoisessa sodan varjo on edelleen synkkä.
Ugandassa ei varsinaisesti nähdä nälkää, mutta aliravitsemus on yleistä. YK:n ruokajärjestön FAO:n mukaan melkein kolmasosa kansasta kärsii aliravitsemuksesta.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
