Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Oregonin aavekaupungit syntyivät metsätalouden rakennemuutoksessa

    Wendling alkoi 
tyhjentyä asukkaista 
1940-luvulla, kun 
saha siirtyi naapuripaikkakunnalle.
    Keski-Oregonissa sijaitseva syrjäinen Millican jäi rakennemuutoksen jalkoihin. Kun huoltoasema lopetti toimintansa vuosituhannen vaihteessa, kaikkosivat loputkin asukkaat.
    Keski-Oregonissa sijaitseva syrjäinen Millican jäi rakennemuutoksen jalkoihin. Kun huoltoasema lopetti toimintansa vuosituhannen vaihteessa, kaikkosivat loputkin asukkaat. 

    OREGON, YHDYSVALLAT (MT)

    Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitsevassa Oregonin osavaltiossa on niin kaupungistuneita väestökeskittymiä kuin elinvoimaisia maaseutualueita.

    Joitakin seutuja aika ja yhteiskunnalliset murrokset ovat kuitenkin runnelleet.

    Useat pienet, aikoinaan sahateollisuuden ympärille rakentuneet yhteisöt ovat lakanneet kokonaan olemasta.

    Puhutaan Oregonin aavekaupungeista, joissa enää ränsistyneet rakennusten jäänteet muistuttavat siitä, että tienoilla oli taannoin asutusta ja elämää.

    Erityisesti Oregonin itäosissa laajat alueet ovat ajan saatossa autioituneet.

    Kuitenkin myös väkirikkaassa, osavaltion länsilaidalla sijaitsevassa viljavassa Willamette Valleyssa on aavekaupunkeja.

    Wendlingissä oli 
saha ja peruspalveluita

    Nykyisin Bendissä Keski-Oregonissa asuva 81-vuotias Mel Cofer syntyi ja varttui Wendlingin sahakaupungissa Willamette Valleyssa.

    Mel Coferin isä työskenteli sahalla työnjohtajana päivävuorossa. Hänen äitinsä siisti saha-aluetta öisin.

    Sahan lisäksi Wendlingissä oli kauppa, postitoimisto ja koulu, jossa oli luokat ykkösestä kahdeksanteen. Lukiossa kuljettiin naapuripaikkakunnalla.

    Elämä amerikkalaisessa sahakaupungissa oli 1930- ja 1940-luvuilla vaatimatonta ja yksinkertaista.

    ”Ei silloin ollut useimpia nykyajan mukavuuksia. Ei ollut televisiota tai tietokoneita. Me lapset teimme itse omat lelumme.”

    ”Kuitenkin tekemistä riitti. Kesäisin kalastimme ja uimme joessa, ja joskus lähdimme elokuviin naapurikaupunkiin. Neljän mailin matkan taitoimme liftaamalla tai kävellen”, Cofer muistelee.

    Paikkakunta kuihtui 
sahan lähdettyä

    Kun saha päätettiin lakkauttaa 1940-luvun lopussa, tyhjentyi Wendling nopeasti.

    ”Olin 15-vuotias, kun perheeni muutti pois Wendlingistä. Syynä oli sahan sulkeminen ja siirtyminen naapurikaupunkiin. Wendlingissä asuivat perheeni lisäksi myös isovanhempani, tätini ja setäni”, Cofer kertoo.

    Kaikki työpaikat olivat rakentuneet sahan ympärille, joten ihmisillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois.

    Sahayhtiö omisti paitsi tuotantorakennukset myös työntekijöiden asuinrakennukset. Kaikille annettiin kolme vuotta aikaa muuttaa.

    Coferin perhe muutti vuonna 1950 Brownsvilleen, josta he ostivat vanhan maatalon.

    ”Isäni työskenteli siellä paikallisen sahan työnjohtajana. Vanhempani asuivat siellä 38 vuotta aina isän kuolemaan saakka”, Mel Cofer taustoittaa.

    Hippiliike ajoi läpi 
metsiensuojelulait

    Wendlingillä on Oregonissa kosolti kohtalontovereita.

    Sota-aikana 1940-luvulla Yhdysvaltain sotateollisuus nieli paljon puutavaraa.

    Laajamittaisten avohakkuiden seurauksena metsät parturoitiin paikoittain niin perusteellisesti, että sahatavara loppui joidenkin sahojen hankinta-alueilta.

    Metsätalouden ja sahateollisuuden vaikeudet eivät kuitenkaan päättyneet sota-aikoihin.

    Metsätaloudessa meni sotien jälkeen hetken aikaa paremmin, mutta 1970-luvulla ympäristöväki ja metsäteollisuus alkoivat ottaa rajusti yhteen metsien suojelusta.

    Vääntö päättyi ympäristöväen voittoon, ja merkittävä osa Oregonin metsämaista rauhoitettiin.

    2010-luvulla peräti 70 prosenttia Oregonin pinta-alasta on suojeltu.

    Puukauppa on 2010-luvulla kutistunut puoleen 1970-luvun huippuvuosista. Vuonna 2012 liikevaihto alalla oli 12,7 miljoonaa dollaria.

    Autioituminen jatkuu 
itäisessä Oregonissa

    Kuvaavaa on, että osavaltion itä- ja keskiosissa toimi 1960- ja 1970-luvun vaihteessa yli 60 sahaa. Nykyään niistä on jäljellä enää neljä.

    Sahateollisuuden alasajo käänsi eritoten Oregonin itäosien väkiluvun laskuun.

    Alueen kuivuminen on lisäksi heikentänyt maatalouden toimintaedellytyksiä, mikä on entisestään vauhdittanut Itä-Oregonin autioitumista.

    Vuonna 2015 kaksi kolmasosaa Oregonin väestöstä asuu osavaltion länsiosassa sijaitsevan Willamette Valleyn pohjukassa. Alueella sijaitsevat osavaltion suurimmat kaupungit Portland, Salem ja Eugene.

    Keski-Oregonin kasvukeskus on Bend.

    Itä-Oregonissa asutus on harvaa. Valtaosa seudun väestöstä asuu osavaltion kaikkein itäisimmässä kolkassa, Idahon rajan tuntumassa.

     

    Juttua muokattu klo 18.31. Otsikko ”Oregon on täynnä aavekaupunkeja - jäljellä vain autiot talot” on muutettu tarkempaan muotoon "Oregonin aavekaupungit syntyivät metsätalouden rakennemuutoksessa"