Navetan rakentajalle parasta riskien hallintaa on velan hillitseminen
Nordean maatila-asiakkaiden palveluista vastaava johtaja Timo Jaakkola antaa mittakaavan suuria navettahankkeita suunnitteleville.
”Maitoa pitää tulla. Jos tehdään isoa investointia, niin valtakunnallinen keskiarvotuotanto ei riitä. Keskinkertainen pärjää, jos ei tarvitse investoida”, Jaakkola sanoo.
Velan lyhennyksiin ei yrittäjä voi vaikuttaa, joten sen määrä on syytä pitää mahdollisimman pienenä. Jaakkola on tiukkana, koska tuottajahinnat voivat vielä laskea.
”Alempiin tuottajahintoihin on syytä varautua. Investointi on laskettava niin, että nenä pysyy laskusuhdanteessakin pinnan yllä. Talouden pitäisi kestää vuoden ajan 35 sentin tuottajahintaa”, Jaakkola linjaa.
Tällä hetkellä tuottajahinta on noin 45 senttiä litralta.
Ylöjärveläinen maidontuottaja Suvi Rajala osoitti omissa hankkeissaan, että itse tekemällä saa kustannukset pidettyä kurissa.
Hän johti kahden navetan rakennusprojektit vuosina 2007 ja 2010. Kummankin arvo oli noin miljoona euroa. Projektin johdon pitäminen omissa käsissä säästi noin 100 000 euroa navettaa kohden.
”Yksi tapa pitää kustannuksia kurissa oli ajatella vaihtoehtoja. Jos oikein halusin jotain, mietin mistä voin säästää saman verran ja luopua sitten siitä.”
Rajala esimerkiksi sai ostettua maitokiintiön odotettua halvemmalla, joten hänellä oli varaa ostaa kaksi ruokintamattoa.
Rajala teki itse monia sellaisia töitä, joista on kalleinta maksaa ulkopuoliselle. Navettatöihin hän otti ulkopuolisen työntekijän heti rakentamisen alkuvaiheessa.
Rajala teki itse toiminnalliset suunnitelmat navetoihin. Hän mietti navetan sen pohjalta, miten itse tekee työtä.
Kovin homma oli pitäminen aikatauluista. Se myös säästi paljon.
”Rakennusalan ammattilainen piirsi aikajanan ja siitä pidettiin kiinni. Sen ennakoimiseksi täytyi tehdä paljon töitä. Jos aikataulu ei pidä, on pihassa väärät toimitukset.”
Laskusuhdanteen aikaan vuonna 2010 rakentaminen oli helpompaa.
”Korkeasuhdanteen aikana sain joka kerta taistella, että toimitukset tulivat oikeana päivänä. Kaikilla oli kädet täynnä töitä.”
Rajala muistuttaa, että hänen tapansa ei sovi kaikille. Aikatauluista kiinnipitäminen johtaa väistämättä yhteenottoihin ja pitää pystyä sanomaan tiukasti ei.
”Huolehdin että korvaukset myöhästymisestä on suurempi kuin mitä myyjä tarjosi aluksi. Sitten ilmoitin, että minun hankkeeni viivästyttäminen maksaa teille enemmän kuin jonkun toisen hankkeen. Se oli tylyä, muta auttoi.”
Jaakkolan mielestä korkeiden tuottajahintojen aikana Suomeen on pesiytynyt rakentamisessa hiljainen hyväksyntä korkeille kustannuksille.
”Näin laskelman, jossa 130 lehmän navetan lehmäpaikan hinta oli hieman alle 15 000 euroa. Tuon kokoisessa hankkeessa hinnan pitäisi olla noin 10 000 euroa.”
Kustannuksista tinkiminen voi tarkoittaa myös rakentamisen huonompaa laatua. Jaakkolan mielestä kannattaa miettiä millainen navetta on tarkoituksen mukainen.
”Onko meillä 1970- tai 1980-luvulla rakennettuja navetoita, joiden tilat edelleen vastaavat vaatimuksia? Nyt nuori sukupolvi ei välttämättä rakenna viimeistä tai edes toiseksi viimeistä kertaa uutta”, Jaakkola sanoo.
Sitä paitsi kustannustaso kuitenkin määräytyy sen mukaan, mihin ostajalla on varaa. Hän kehottaa katsomaan Viroon.
”Siellä eläinpaikan kustannukset ovat alle puolet Suomen tasosta. Ei eron nyt aivan niin suuri pitäisi olla. Koska tuottajahinta siellä on alhaisempi, on ollut pakko keksiä edullisia ratkaisuja.”
Sitten on vielä se velkaantumisen riski.
”Navettainvestoinnin takaisinmaksuaika ei saisi olla yli kymmentä vuotta. On rakennettava kustannustasolla, minkä tuotanto kestää. Siihen täytyy tyytyä. Harvoin sitä paitsi edullinen on huono. Esimerkiksi lämmin navetta ei ole eläimille paras ratkaisu”, Jaakkola sanoo.
Hän myös muistuttaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta investoida miljoonaa tai kahta miljoonaa euroa ilman odotuksia tuotoista.
Hän suomii tuottajia turhasta vaatimattomuudesta.
”Eivät eturivin tuottajat halua rinnastua palkansaajaan. Heillä on iso riski ja he tekevät enemmän työtä. He haluavat työstään kunnon palkkaa. Jos rakennetaan kalliisti, se on omista tuloista pois.”
Yhteistä hyville tuottajille on se, että navetta on väline, ei itsetarkoitus.
”Eikä parhailla yleensä ole pihalla ylimääräistä kilkettä tai kalleimpia vetopelejä”, Jaakkola tuumaa.
AIMO VAINIO
Yksi tapa pitää kustannuksia kurissa oli ajatella vaihtoehtoja. Jos oikein halusin jotain, mietin mistä voin säästää saman verran ja luopua sitten siitä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
