Berliiniläinen metalliyritys sopii työajat tilausten mukaan

Työajat sovitaan Saksassa työpaikka- ja jopa henkilökohtaisesti. Berliiniläisen KST GmbH -konepajan toimitusjohtaja Heiko Dittmer (vas.) saa tuoreet kuulumiset työn etenemisestä metallimies Max Dallmannilta. Jorma Mattila Kuva: Viestilehtien arkisto

Heiko Dittmer johtaa Berliinissä, Pankowin teollisuusalueella koneenrakennusalan alihankintayritystä.

Dittmerin näkemys saksalaisyritysten kilpailukyvystä on selkeä.

”Metallialan työntekijäliitto IG Metall ja alan työnantajajärjestöt ovat onnistuneet sopimaan maltillisten palkankorotusten ja työaikajoustojen kokonaisuuden. Tämä takaa saksalaisyritysten vientimenestyksen maailmalla”, sanoo koneenrakennusalan tohtorismies Dittmer.

KST Kraftwerks- und Spezialteile GmbH perustettiin vuonna 1996, kun toimiva johto osti kansainvälisen yritysjätin ABB:n Berliinin konepajan. Sen jälkeen on KST:n työntekijämäärä kasvanut 28:sta nykyiseen 75:een.

”Tähtäimessä on parissa vuodessa lisätä väkeä aina 90:ään.”

Turbiiniteollisuuden alihankkija KST GmbH on mitä tyypillisin saksalainen keskisuuri yritys.

Heiko Dittmer on sitä vastoin epätyypillinen saksalainen yritysjohtaja. Hän pitää jatkuvasti tuntumaa konepajansa perustason tapahtumiin ja tuntee jokaisen työntekijän nimeltä. Kaikki firman vakinaiset ammattimiehet ovat tulleet taloon oppisopimuksen kautta.

Firman keskimääräinen liikevaihto on viime vuosina vaihdellut 10–12 miljoonan euron vaiheilla.

Vuosina 2008 ja 2009 yrityksen liikevaihto nousi kuitenkin jopa 14 miljoonaan euroon. Metallimiesten normaali työaika on 38 tuntia viikossa. Huippuvuosina berliiniläisfirman koneet kävivät kuitenkin kuumina ja töitä painettiin 50, jopa 56 tuntia viikossa.

Työpäivät venyivät kymmentuntisiksi. Työvuoroja laajennettiin myös viikonloppujen yli. Kapasiteetti nousi tilapäisesti 20 prosenttia.

”Kaikki perustui siihen, että työntekijöiden kanssa oli ennalta sovittu työaikapankin käytöstä. Käytännössä työaikapankkiin saattoi sorvin- tai jyrsinkoneen käyttäjällä kertyä jopa 300 tuntia, yksittäistapauksissa jopa enemmän”, Dittmer muistaa.

Saksalainen työaikapankki – alkuperäiseltä nimeltään työaikatili – on itse asiassa hyvin yksioikoinen malli. Työaikatilille kertyneet ylimääräiset työtunnit otetaan ulos niitä vastaavina vapaina.

Työaikatilin ylin saldo voi olla jopa 600 tuntia ja alin saldo jopa 170 tuntia miinuksella.

Tilin saldo tasoitetaan tavalla, joka voi vaihdella joko työsopimus-, yritys-, tai työntekijäkohtaisesti. Yhtä ainoaa sääntöä ylitöiden ja niitä vastaavien vapaiden vaihtosuhteesta ei ole. Pääperiaate on kuitenkin, että pitkän päälle työnantaja välttää ylityökorvaukset.

Työntekijät jäävät vaille ylityölisiä, mutta saavat vastineeksi turvallisen keskimääräisen palkkatason.

Työaikatilin tasoitusjakso sovitaan niin ikään erikseen.

Se voi olla esimerkiksi viikko-, kuukausi tai vuosikohtainen. Tai vieläkin pidempi, riippuen siitä miten pitkään työntekijä on yrityksessä yhteensä ollut.

Työaikatili on aina yrityskohtainen.

Vain konkurssin ja työsuhteen päättymisen tapauksessa työaikatili korvataan työntekijälle rahana.

Saksan teollisuustuotanto ja työllisyys on selvinnyt euroalueen kriiseistä merkillisen vähin vaurioin. Berliiniläiseen metalliyritykseen iski kansainvälisen finanssikriisin ensimmäinen aalto kuitenkin miljoonien voimalla.

”Vuonna 2010 liikevaihtomme putosi yllättäen 9,5 miljoonaan euroon. Yrityksen alikuormitus oli normaalitasoon verrattuna noin 30 prosenttia, mikä oli meillä aika paha pudotus. Ja tästä selvittiin kahdella keinolla”, Dittmer sanoo.

Ensinnäkin työaikapankista otettiin sinne kertyneet varannot käyttöön. Näin kaikki työpaikat voitiin säilyttää.

Toiseksi samaan aikaan yritys otti käyttöön Saksan työaikalain salliman ja osittain valtion tukeman lyhennetyn työajan. Edellisenä vuonna 50 tunnin työviikkoa ahertaneet metallimiehet työskentelivät tilauskannan mukaan enää 24 tuntia viikossa.

”Meille nämä joustot ovat erityisen tärkeitä, koska emme tee sarjavalmistusta. Tilauksemme perustuvat mittatilaustöihin. Olemme siis erityisen riippuvaisia siitä, että työntekijämme ovat myös halukkaita joustamaan kysynnän perusteella.”

JORMA MATTILA

Avaa artikkelin PDF