Eläintenhoito tukee lasten kasvua
Viisivuotias Aaro Kuosmanen on syntynyt perhekotiin ja tottunut siihen, että ympärillä on aina biologisten sisarusten lisäksi muita lapsia ja nuoria. Kuosmaset luottavat siihen, että maaseutu ja eläimet tarjoavat hyvän kasvuympäristön kaikille. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoKONTIOLAHTI (MT)
Kiemurteleva hiekkatie päättyy maatilan pihapiiriin. Pihamäeltä upea vaaramaisema avautuu peltojen takana. Kaikesta näkee, että täällä tykätään hevosista.
Isossa talossa on hiljaista. Vain pitkä pirtinpöytä muistuttaa, että nyt ollaan lastenkodissa eli nykykielellä lastensuojeluyksikössä.
Sosiaalikasvattaja, isäntä ja isä Janne Kuosmanen on viisivuotiaan poikansa Aaron kanssa paikalla, samoin ohjaajat Paula Holopainen, Noora Jantunen ja Elina Palm. Yksi teineistä sairastaa syysflunssaa huoneessaan.
Tupakeittiössä syntyy salaattia ja jauhelihakastiketta.
”Sitten syödään, kun kaikki ovat tulleet kotiin”, Janne Kuosmanen kertoo yhteisön ajoittain kellontarkastakin elämäntavasta.
Hän ja Tiina Kuosmanen palasivat synnyinseudulleen Pohjois-Karjalaan kymmenkunta vuotta sitten. Siitä lähtien he ovat yhdessä pyörittäneet ammattimaista lastensuojelupaikkaa huostaan otetuille lapsille.
”Seitsemän vuotta asuimme tässä saman katon alla, kunnes omat lapset kasvoivat ja tila alkoi loppua”, Janne Kuosmanen kertoo nykyisen laitosyksikön syntyhistoriaa.
Tiinan suvun vanha maatilamiljöö toimi aluksi ammatillisena viisipaikkaisena perhekotina.
Kun yrittäjien oma kotitalo valmistui naapuriin nelisen vuotta sitten, lapsipaikkojen määrä voitiin lisätä seitsemään ja henkilökuntaa palkata lisää. Nyt Kuosmasten Pihamäki työllistää omistajapariskunnan lisäksi kuusi työntekijää.
”Valmistuin sosiaalikasvattajaksi 1997, minkä jälkeen työskentelin yksityisissä lastenkodeissa ja tein jonkin aikaa nuorisotyötä Joensuun kaupungilla. Nopeasti tajusin, etteivät byrokratia ja kellokorttimeininki ole minua varten.”
Janne Kuosmanen korostaa, ettei heillä haluta edustaa perinteistä laitosmaailmaa. Ovet ovat auki, ja eläintenhoito on keskeinen osa arkea.
”Maaseutu tarjoaa hyvän kasvu- ja elinympäristön”, hän vakuuttaa.
Lähdemme pihalle katsomaan navetassa asuvia vuohia, kanoja, poneja ja hevosia. Vuohet saavat käyskennellä pihalla vapaasti.
Hevosille Janne Kuosmanen työntää ohi kulkiessaan heiniä. Joukossa on ravureita, ratsuja, siitostammoja, poneja – yhteensä peräti 13 hevosta.
”Kaikilla lapsilla on tallipäivä, jolloin heillä on eläintenhoitovastuuta. Osa on innokkaita ratsastajia, osa pojista taas viihtyy enemmän aidankorjaustalkoissa. Meillä ruokailut pidetään ajallaan, läksyt tehdään ja eläimet hoidetaan”, Janne Kuosmanen kuvailee.
Hänen näkemyksensä lastenhoidosta perustuu läsnäoloon, toiminnallisuuteen ja elämänmyönteiseen asenteeseen.
”Olemme iso yhteisö, jossa on olennaista, että puhallamme yhteen hiileen. Kokonaisvaltaisia hevosmiestaitoja ja maanviljelyä olemme itse oppineet tekemällä. Samalla olemme huomanneet, että nuoremmekin saavat tervettä itsetuntoa siitä, että he hoitavat eläimiä vastuullisesti.”
Tiina Kuosmanen on koulutukseltaan fysioterapeutti ja opiskellut työn ohessa sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Intohimoisena hevosnaisena hän on haastatteluhetkellä ensi kesän Kuninkuusravien suunnittelukokouksessa.
Nelikymppinen Janne taas kuvaa itseään harrastelijamaanviljelijäksi, joka iloitsee naapurien ammatillisesta avusta.
Kymmenen hehtaarin peltoalalla heinätyöt hoituvat naapuriavun turvin.
Ensi kesäksi on suunniteltu lampaiden ottamista maiseman hoitoon. Myös läheistä kosteikkoa on kunnostettu yhdessä metsästysseuran kanssa. Sinne on tuotu 50 sorsanpoikasta.
”Koetamme vaalia täällä vanhoja arvoja. Meille sijoitetuille lapsille tekeminen ja toiminnallisuus on tärkeätä. Ylimääräisellä työnteolla voi tienata lisärahaa, ja tekemällä oppimisesta saa onnistumisen iloa.”
Lasten lähtökohdat ovat hyvinkin erilaisia. Useimmiten syy huostaanottoon on ollut vanhemmuuden puute kotona.
”Raskainta minulle on välillä juuri vanhempien kanssa toimiminen. Heille lasten lähtö on iso kriisi, he tuntevat jäävänsä yksin. Yritämme tukea heidän vanhemmuuttaan mahdollisuuksiemme mukaan. Lapset pääsevät kotilomille, jos siellä kaikki on kohdillaan.”
Lasten vanhemmilla on myös mahdollisuus tulla Pihamäkeen, viipyä yökylässäkin ja osallistua talon elämään.
Janne Kuosmaselle eläintenhoito ja maanviljelys on oma harrastus sekä irtiotto ajoittain henkisesti kuormittavasta kasvatustyöstä.
”Täällä maalla voi saavuttaa onnellisen elämän. Iloitsemme lasten edistysaskelista. Ja siitä olen sanomattoman kiitollinen, että olen saanut viettää paljon aikaa myös omien kolmen lapseni kanssa ja että he ovat saaneet kasvaa isossa yhteisössä. Heidän ei ole tarvinnut olla päivääkään hoidossa”, Janne Kuosmanen kiteyttää.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
