Koneiden yhteisomistus onyleisin tilayhteistyön muoto
Lähes kolme neljäsosaa maatalousyrittäjistä tekee yhteistyötä toisten maatilojen kanssa. Yleisintä on koneyhteistyö, PTT:n tuore tutkimus kertoo.
Tilat joko omistavat koneita yhdessä tai niiden koneet täydentävät toisiaan. Toisella saattaa olla paalain ja toisella karhotin. Säilörehun teossa paikalla saattavat olla parin tai useamman tilan traktorit kärryineen ajamassa rehua siiloihin.
Koneyhteistyöhön liittyy usein työnvaihtoa esimerkiksi periaatteella ”kynnä sinä, minä äestän”.
Kotieläintiloilla tärkeitä yhteistyömuotoja ovat lannanluovutus ja rehujen sopimusviljely.
Myös tuotantopanoksia hankitaan usein porukalla. Yhteiskuivureita on jonkin verran, ja osa tiloista tekee yhteistyötä tuotteidensa myynnissä.
Maalis–huhtikuussa tehtyyn kyselyyn vastanneista harva tekee vielä syvällisempää yhteistyötä.
Tuotantovaiheittainen yhteistyö ei kotieläintuotannossa ole kovin yleistä. Tällaisessa yhteistyössä eri kasvatusvaiheet hoidetaan eri tiloilla.
Yhteiset työntekijät, yhteinen viljelykierto ja tilusvaihto ovat nekin harvinaisia.
Yhteinen viljelykierto onnistuisi esimerkiksi lähellä toisiaan sijaitsevilla maito- ja kasvinviljelytilalla, jolloin maitotila saisi lisää nurmialaa ja viljatila nurmen hyödyt viljelykierrossa.
Kotieläintuotannossa yhteisyritykset lisääntyvät, mutta kyselyssä niiden osuus näkyy erittäin pienenä.
Useimmiten yhteistyötä tehdään naapureiden kanssa. Yli puolella vastaajista etäisyys tärkeimpään yhteistyökumppaniin on alle viisi kilometriä.
Yhteistyön suurimmiksi eduiksi mainitaan koneiden korkeampi käyttöaste, mahdollisuus saada käyttöön tehokkaammat koneet tai työketjut, työajan säästö sekä pienempi pääoman tarve. Maidontuottajat mainitsivat usein, että yhteistyö antaa mahdollisuuden keskittyä siihen, mitä parhaiten osaa.
Yhteistyön merkittävimmiksi esteiksi nostettiin halu säilyttää itsenäisyys päätöksenteossa, halu tehdä työt oman aikataulun mukaan sekä se, että sopivia yhteistyökumppaneita ei ole.
Yhteistyökumppanin ominaisuuksista tärkeimmät ovat luotettavuus, toimiva henkilökemia, osaaminen ja motivaatio tehdä työt hyvin. Sukulaisuutta tai samaa tuotantosuuntaa ei korosteta.
Valtaosa, 60 prosenttia, maatilojen välisestä yhteistyöstä tehdään ilman sopimusta. Kirjallisia sopimuksia oli tehnyt vain viisi prosenttia yhteistyötä tekevistä vastaajista.
Jos tilojen välistä tuotannollista yhteistyötä haluttaisiin lisätä, yhteistyösopimusmalleja pitäisi kehittää, tutkimusraportissa todetaan.
Sopimusmalleilla voitaisiin raivata yhteistyön esteitä silloin, kun yhteistyöllä on suuri taloudellinen ja tuotannollinen merkitys sekä silloin, kun yhteistyökumppanit eivät ole entuudestaan tuttuja tai sijaitsevat kaukana toisistaan.
Sopimuksilla voitaisiin myös poistaa epävarmuutta yhteistyön jatkuvuudesta. Silloin tiloilla ei olisi tarvetta säilyttää omia koneita ”varmuuden vuoksi”.
Sopimuksen avulla voidaan myös hälventää epäilyksiä toisen tekemisen laadusta sekä välttää epäselvyyksiä vastuun jakamisessa ja ristiriitatilanteiden hoitamisessa.
SATU LEHTONEN
Lähde: Sofia Kämäräinen,
Suvi Rinta-Kiikka ja Tapani Yrjölä: Maatilojen välinen yhteistyö
Suomessa.
PTT työpapereita 162.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
