Kiirettä ja löhöilyä

Uutiset

22.4.201711:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Eläkkeelle jäävä oikeuskansleri Jaakko Jonkka suomii hallitusta liiasta kiireestä lainvalmistelussa.

Esimerkiksi sote-uudistuksen aikataulun kaikki ymmärtävät liian tiukaksi. Toisaalta olisi hyvä saada rakennelma vesikattoon tai ehkä jopa lämmöt päälle tällä vaalikaudella. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne uhkaa repiä sokkelinkin, jos valtaan pääsee. Toinen oppositiojohtaja Ville Niinistö (vihr.) tyytyisi neuvottelemaan sisustusratkaisuista.

Toisaalla Jonkka haukkuu hallitusta liiasta hitaudesta. Vastaukset kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin viipyvät usein reilusti yli kolmen viikon määräajan.

Sari Sarkomaa (kok.) joutui odottamaan vastausta opiskelijoiden soveltuvuuskokeista tasan kaksi kuukautta. Jokainen ymmärtää, ettei opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vastauksia itse ilta­puhteinaan näprää, mutta ministerin pitäisi saada virkamies innokkaammin työn syrjään.

Kahdeksan viikkoa joutui myös Leena Meri (ps.) odottamaan Grahn-Laasoselta vastausta lasten­hoidossa työskentelevien rikostaustoista.

Entä jos ministeri vastaa kysymykseen puuta heinää? Olli-Poika Parviainen (vihr.) joutui kysymään sisäministeri Paula Risikolta (kok.) uudelleen Irakiin pakkopalautettujen lukumäärää, kun ministeri pyöritteli ensi yrityksellä laveasti asian vierestä.

Viime vaalikaudella peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) oli tyhjän­pyörittäjänä verraton.

Halutessaan Risikko vastaa napakasti. Vesa-Matti Saarakkala (ps.) tahtoi laventaa vuorokautisia liputusaikoja. Risikon mukaan liputuskulttuuriin kuuluu, että lipun kuvio on selvästi nähtävissä. Suomen valtio aikoo lippuaan edelleen kunnioittaa eikä liputa pimeällä.

Mats Nylund (r.) joutui odottamaan yli pääsiäisen liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) vastausta teiden talvikunnossapidosta. Kenties ensi talveksi ehtii.