lukenut mies Myytinmurtaja verkostoituu
Kun muistelmien nimi on Upsalasta Pariisiin, voisi luulla Matti Klingen 1960-luvun olleen loputonta eurooppalaista ilotulitusta. Todellisuudessa nuoret yliopistotutkijat eivät siihen aikaan juuri ulkomailla matkustelleet. Näihin ääripäihin se Klingelläkin melkein jäi.
Aluksi nuori maisteri etsii sijaansa akateemisessa maailmassa. Lukijaa huvittaa Klingen hääriminen aina vain uusien merkkihenkilöiden tuttavuuteen tai peräti lähempään tuttavuuteen.
Kyseessä on kuitenkin yksi kaikkein parhaista ja yksityiskohtaisimmista verkostoitumisen kuvauksista. Ilman suojelijoita oli turha tavoitella akateemisia virkoja tai diplomaatin tehtäviä. Se oli varasuunnitelma. Peliin kuuluu, että hyödyttömiksi muuttuvat tuttavuudet heitetään tien oheen tai häväistään muistelmissa.
Klingen tulevaisuuden ratkaisi urakka Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan moniosaisen historian parissa. Syntyi väitöskirjakin, mutta ennen muuta hänestä kehittyi harvinainen 1800-luvun autonomian ajan erikoistuntija ja monen vanhan kansallisuskomuksen romuttaja.
Muutaman nuoren tutkijan kanssa Klinge osoitti vastustamattomasti, ettei Suomen niemen menneisyys ole sellaista vuosisataista vastustamatonta riemukulkua kohti valtiollista itsenäisyyttä kuin koulukirjat ovat maalailleet. Lopullisesti ”joulukuun kuudennen päivän tirkistysluukun” repi Klingen professorikollega Osmo Jussila. Molemmat leimattiin aikoinaan vasemmistolaisiksi, kun ei pahempaa keksitty.
Kausi Sorbonnen yliopiston vierailevana professorina oli Suomessa kova meriitti. Ennen muuta se aika teki Matti Klingestä loppuiäkseen eurooppalaisen ranskalaiseen malliin. Sen jälkeen hänelle on saksalaisuus ollut brutaalia ja amerikkalaisuus lähes rikollista.
PEKKA ALAROTU
Matti Klinge: Upsalasta Pariisiin. Muistelmia 1960–1972.
443 sivua. Siltala.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
