LUKENUT MIES Rahanteon puolia
Emeritusmeppi Esko Seppänen on monipuolinen mies. Hän on samaan aikaan toimittaja, äärivasemmistolainen agitaattori mutta myös kiistatta tiedonjakaja. Lisäksi hän osaa olla niin ärsyttävä, että karkottaa monet kiinnostuneet.
Uuden kirjan ideana on päivittää Kristiina Halkolan vuosikymmenten takainen puolihuolimaton laulu kahdestakymmenestä perheestä, siis huippurikkaista suvuista, jotka ovat vieneet vallan Suomen eduskunnalta.
Seppänen onnistuu aika hyvin selvittämään, miten omaisuudet ovat vuosikymmenten mittaan kasaantuneet ja millä tavalla.
Havainnollisinta antia on veroluetteloiden kärjen muutos parin viime vuosikymmenen aikana.
Seppäsen mukaan omalla työllään ei voi rikastua. Varmin tapa on periä. Toiseksi varmin tapa on perustaa yritys ja myydä se suurella rahalla.
Seppänen jankuttaa, että yksityinen pääoma pääsee kasautumaan, koska se on törkeästi aliverotettua. Jos Seppänen saisi päättää, Antti Herlinin Kone olisi ajat sitten verotettu kuiviin.
Kim Lindström on ikänsä pankkiiriliikkeissä toiminut sijoitusammattilainen. Muiden rahojen pyörittelyn ohella hän on sijoittanut omatkin tulonsa ja ymmärtääkseni menestynyt erittäin tyydyttävästi. Esko Seppäsen tilastoihin Lindström ei toki pääse.
Lindströmin arkinen kirja on kuitenkin terveellistä vastapainoa, jos Seppäsen alinomaa kylvämä kateus alkaa liikaa nipistellä.
Harvemmin muistetaan esimerkiksi, miten markkinoiden vapautuessa sekalaiset ruotsalaiset pankkiirit tulivat kuorimaan kermat päältä.
PEKKA ALAROTU
Esko Seppänen: Suomen rikkaat. Kuka kukin on. 419 sivua. Minerva.
Kim Lindström:
Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä.
336 sivua. Talentum.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
