Riku Rikala ponnistaa ponillahevosurheilun osaajaksi
Hevosen varusteet, mutta monta numeroa pienemmät. Poniurheilu antaa lukuisille nuorille perustaidot ravureiden ja ratsujen käsittelyyn. Riku Rikala laittaa Vinskille kuolaimia. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoORIMATTILA (MT)
Riku Rikala, 16, ajoi poniraveihin osallistumiseen oikeuttavan kortin heti kymmenen vuotta täytettyään Turussa järjestetyllä leirillä. Halu ajaa kilpaa oli kova.
Nyt noin kuusi vuotta myöhemmin Rikulla on tuore ravihevosilla kilpailemiseen oikeuttava C-lupa hallussaan ja ensimmäinen kisa aikuisten kuskien ja hevosten kanssa on edessä, ehkä piankin Orimattilan paikallisraveissa kotitallin 14-vuotiaalla suomenhevosruunalla S. P. Roomeolla.
Syksyllä alkaa Lahdessa opiskelu kokiksi.
Rikun poniurheilusta ravihevosten puolelle taittuvan hevosmiehen uran juuret ovat syvässä. Äiti Terttu Nurminen muistelee Rikun nukahtaneen vauvana parhaiten päiväunille hevosen kyydissä. Ravurin kavioiden lompsutus, kiesien keikunta ja kitinä rauhoittivat vauvan hyvin uneen.
Isä Tapio Rikala on harrastanut raviurheilua pitkään. Nurminen on vetänyt monet ratsastusleirit.
Kotitallilla ovat nyt kilparavureina S.P. Roomeo ja lämminverinen koestartattu tamma Peppi Bounce.
Nurminen valittelee varsojen huonoa kysyntää. Kasvatustoiminta ei kannata. Ratsastuksessakin talvet ovat hiljaisia. Pari arvonsa tuntevaa, eläkeikäistä islannin tammaa laiduntaa niityn rinteessä.
”Tää on Rikun silmäterä”, Nurminen sanoo 3-vuotiaasta russponi Vince Weestä. Sen isä on maailmanennätystä 1.36 hallussaan pitävä, neljä kertaa peräkkäin Ruotsin ja kahdesti Suomen mestaruuden voittanut Gumino.
Riku taluttaa Vince Ween tallin käytävälle, sukii yön pölyt kiiltävästä karvasta ja alkaa laittaa ruunaa lenkille. ”Vinski” ruunattiin taannoin, kun lähilaitumien tammat tuoksuineen stressasivat sitä.
Vinskin ja Rikun yhteistyö sujuu.
Poni saa vielä suihkeet sumutuspullosta paarmoja ja itikoita vastaan.
Riku hypähtää Vinskin kärryille ja ajaa hiljaiselta soratieltä omalle, reilun kilometrin lenkkiradalle. Pinnalta joustava, mäkinenkin rata kelpaa hyvin niin pohjakunnon kuin nopeutta kehittävien hiittienkin ajoon.
”Tälle on nyt ajettu aika paljon pohjakuntoa. Alan pikkuhiljaa keventää ja ajaa hiittejä”, Riku kertoo suojatistaan, jonka ikä riittää pikapuoliin kilpailuoikeuteen.
Käynti lämmittää Vinskin paikat ja Riku laskee ponin raville.
Mäen nypyn takaa esiin tulevat korvat ja hulmuava harja kasvavat hetkessä poniksi.
Nurminen seuraa tyytyväisenä treeniä. Vinski aloittaa jostain 2.30-sarjasta, hän sanoo.
Ponienkin lähdöt rajataan usein ennätysten mukaan. Näin lähtöihin saadaan tasaisuutta ja jännitystä.
Sitä lisää se, että esimerkiksi 1,7 sekuntia nopeamman ennätyksen ravanneet ponit saavat 20 metriä takamatkaa.
”Tämä on ollut erittäin järkevä opettaa”, Nurminen kehuu Vinskiä, kun Riku riisuu valjaita harjoituksen jälkeen.
Vinski katselee lehtiukkoja korvat hörössä: ”Ketähän noikin oikein ovat, ei ole ennen näkynyt”.
”On sillä luonnettakin, se on paininut laumassa ja saanut olla oriporukassa nuoresta saakka.”
Riku ei hosu Vinskiä kisaan. Huolellinen valmennus jatkuu.
”Tää tulee radalle varmaan joskus syksyllä tai alkutalvesta.”
Vinskin jatkoa on kiintoisaa seurata, samoin Rikun, jonka mielen ja ajatukset tuore C-kortti nosti jo ravihevosen kärryille.
Ponit ovat antaneet nuorukaiselle monet opit. Kilpakumppaneista on tullut monta ystävää. Tarkka ruokinta on varttuvalle eläimelle tärkeää.
Lenkillä Rikulla on mukana taimeri, jonka gps kertoo matkan ja vauhdin.
Vinskiä ei ajeta liialla kiireellä tukkoon, vaan hiljaa tehden hyvä tulee.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
