Luokittelematon laatupuu hukkuu tukkipinoon
Metsätalousteknikko Hannu Koivunen mittaa ja testaa Joensuun Metsäntutkimuslaitoksen puulaboratoriossa näytteitä. ”Tutkimusyhteistyökumppaneita ja heidän laitteitaan tarvitaan myös tutkimusten toteuttamisessa”, sanoo professori Erkki Verkasalo. Jaakko Kilpiäinen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Puutuoteteollisuus käyttää noin puolet markkinoille tulevasta puutavarasta. Arviolta 60–70 prosenttia saha- ja vaneripuun hankinnasta on kolmen ison metsäkonsernin hallussa.
Pienet ja keskisuuret puutuoteteollisuusyritykset ovat pitkälti toimituspuun varassa, eikä kaikilla itsenäisillä sahoillakaan ole omaa hankintaorganisaatiota.
”Toimituspuusta kuten myös vaihtopuusta on paljon etuja, mutta riippuvuus vierastoimituksista hankaloittaa reagoimista tuotteiden markkinatilanteen muutoksiin”, toteaa Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) professori Erkki Verkasalo.
Pk-yritykset saavat haluamansa raaka-aineen pystykaupoista. Isoillekin toimijoille laatupuu kelpaa osana puutavaravirtaa, vaikka ne eivät voisikaan hyödyntää laatua lopputuotteissaan kovin hyvin.
”Tilanne ei ole huippuhyvä kenenkään kannalta. Tilanteen tekee haasteelliseksi puustamaksukyky. Sitä pitää löytyä koko leimikon puutavaralle, ei vain laatupuulle.”
Jos oksattomasta tyvitukista maksetaan 10 euroa lisähintaa kuutiometriltä ja pylväspuusta viisi euroa, se ei vielä riitä pidentämään kiertoaikaa riittävästi, sanoo Verkasalo.
Hintaeron pitäisi olla isompi laatupuun hyväksi, jotta sen tuottaminen kannattaisi.
Ruotsissa puutavaraluokkia on enemmän. Sielläkään laatupuuta ei hyödynnetä sen paremmin kuin meillä, vaikka hinnoittelu voisi suosia tätä.
Keski-Euroopan puusepänteollisuus on luonut laatupuulle hyvät markkinat.
”Markkinat ovat siellä hajanaisemmat, mutta myös monipuolisemmat ja itsenäisiä puunostajia on paljon. Taustalla ovat pitkät perinteet ja myös luontaiset olot suosivat laatupuun tuottamista. Kuitupuun kysyntä on pienempää.”
Verkasalo toivoo, että Suomeen perustettaisiin maakunnittain laatupuurekisteri. Nyt esimerkiksi pystykarsittujen leimikoiden löytäminen on haastavaa. Joissakin maakunnissa asiaa on viriteltykin.
Ammattimaiset puuntuottajat ja valveutuneet metsänomistajat ovat tyypillisimmin paneutuneet laatupuun tuottamiseen.
”Kun halutaan kasvattaa laatupuuta, yritetään normaalista tehdä priimaa. Toivottomasta ei saa tehtyä hyvää”, Verkasalo kuvailee.
Metsätiloilla ja yhteismetsissä metsänhoito on tavoitteellista. Mutta niitäkin hoidetaan liiketaloudellisin perustein. Laatupuulle olisi maksettava parempaa hintaa kuin bulkkipuutavaralle.
Kiertoaikarajoitusten lyhentäminen on tekemässä laatupuun tuottamisen nykyisillä hintaeroilla kannattamattomaksi. Lyhyemmät kiertoajat johtavat leimikon tukkiosuuden, mutta myös tukin koon pienenemiseen ja puustamaksukyvyn heikentymiseen, Verkasalo toteaa.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat