vierasyliö Ympäristökriisi on turvallisuusuhka
Mielipidemittausten mukaan keskustan on syytä valmistautua hallitusvastuun kantamiseen eduskuntavaalien jälkeen. Nyt onkin hyvä hetki päivittää, mistä kaikesta Suomen suurin puolue on vastuussa.
Samat kysymykset koskevat myös MTK:ta maataloustuottajien edunvalvojana ja kansalaisten elintarvikehuollon turvaajana.
Vuonna 2012 Nature-lehdessä julkaistiin Stanfordin yliopiston tutkijoiden johtaman tutkimusryhmän raportti biodiversiteetin romahtamisen, ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöuhkien aiheuttamasta kokonaishaasteesta elämää kannatteleville rakenteille.
Raportissa todetaan, että mikäli biodiversiteetin kapenemista ei välittömästi saada pysähtymään, ihmiskuntaa uhkaa 30–40 vuoden sisällä luonnon kantokyvyn globaali romahdus, joka johtaa todennäköisesti yhteiskuntien laajamittaiseen alasajoon.
Äärimmäisestä kuivuudesta ja muista ilmastonmuutokseen liittyvistä ympäristöongelmista kärsivän Kalifornian kuvernööri Jerry Brown luki raportin ja tilasi tutkimusryhmältä laajemman arvion globaalin kehityksen suunnasta poliittisten päättäjien käyttöön.
Tutkimushanke onkin kasvanut yli 1 300 luonnontieteilijän allekirjoittamaksi globaaliksi konsensukseksi pikaisten torjuntatoimien välttämättömyydestä.
Suomessa raportti oli esillä pikku-uutisena lehtien ympäristösivuilla eikä se ole juuri vaikuttanut kansalaisiin tai päätöksentekijöihin. Tutkimusryhmän suomalaisjäsen toi tavatessamme esille pettymyksensä yhteiskunnan kykyyn käsitellä sen tulevaisuuteen keskeisimmin vaikuttavia tieteellisiä näkemyksiä.
On selvää että ympäristön- ja ilmastonmuutos sekä biodiversiteetin romahtaminen uhkaavat myös suomalaista yhteiskuntaa ja elintarviketuotantoamme.
Suomessa ja laajemminkin on vastakkain kaksi kilpailevaa konsensusta. Luonnontieteilijöiden konsensus kehityksen uhkaavuudesta kohtaa taloudellisen ja poliittisen hegemonian konsensuksen, jossa ympäristönäkökohdat ovat alisteisia taloudelle isoja kehityslinjoja laadittaessa.
Tieteen näkökulmien ohittaminen luo vaikutelman päättäjien epärationaalisuudesta ja sokeasta ideologisuudesta. Samalla yleistyy tunne siitä, että päätöksentekijämme eivät ole kykeneviä tai halukkaita huolehtimaan kansalaisten turvallisuudesta. Tämä uhkaa poliittisen järjestelmän legitimiteettiä.
Osallistuin itse viime talvena Sitran järjestämään Uusi turvallisuus -foorumiin kulttuurikentän edustajana.
Huomasin pian että kulttuurin lisäksi jouduin tukemaan foorumilla niitä muutamia osallistujia, joilla oli alkeellistakaan ymmärrystä ympäristö- ja resurssikysymysten luomasta kokonaishaasteesta. Työni ekologisiin kysymyksiin perehtyneen tutkijoista ja taiteilijoista koostuvan Mustarinda-seuran puheenjohtajana antoi tähän valmiuksia.
Sitra toi ympäristöteemoja esiin, samoin lukuisat kansainväliset turvallisuusammattilaiset. Itä-Euroopan sotilasasioiden erityistuntija Tomas Ries nimesi ympäristöuhan tärkeimmäksi globaaliksi turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi. Näkemystä vahvistivat lukuisat eri maiden armeijoiden ja tiedustelupalveluiden raportit.
Vahvasta näytöstä huolimatta ympäristökriisi jäi vain yhdeksi foorumin kysymykseksi kymmenien muiden joukkoon. Tämä korosti vaikutelmaa siitä, että ympäristökysymyksiin liittyy Suomessa kategorista väheksyntää silloinkin kun ne uhkaavat valtiollista turvallisuuttamme.
Ympäristökriisi on ollut vahvasti edustettuna kaikkien suomalaisten eduskuntapuolueiden puolueohjelmissa 70- ja 80-luvuilla. Erityisesti Rooman klubin Kasvun rajat -raportin herätti huolta globaalien ja paikallisten ympäristöongelmien aiheuttamista riskeistä ja resurssien riittävyydestä.
Monet johtavat keskustapoliitikot ja keskustaa lähellä olevat järjestöt ottivat kantaa holtittomasti lisääntyvää kulutusta ja yhteiskunnan kriisialttiutta lisäävää talouskasvun tavoittelua vastaan.
Ympäristökysymykset ovat edelleen näkyvissä mutta heikentyneellä painoarvolla keskustan puolueohjelmassa ja MTK:n tavoitteissa. Käytännön toimet uhkien torjumiseksi ovat jääneet heiveröisiksi.
Kansalaisten ja tiedeyhteisön huoli kuitenkin kasvaa. Kasvun rajat -raportti on lukuisissa tutkimuksessa todettu paikkansa pitäväksi. Tuloksettomiin päästövähennysneuvotteluihin ei enää ole aikaa. Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen ja ympäristökriisin torjuminen onkin viimeistään nyt nostettava poliittisen päätöksenteon ja etujärjestöjen toiminnan ytimeen.
Päättäjien koottuihin selityksiin kuuluu että Suomi tai EU ei yksin voi leikata päästöjään samalla kun muut jatkavat taloutensa kasvattamista seurauksista välittämättä. Maailman kehittyneimpiin ja koulutetuimpiin kuuluvan kansakunnan ei kuitenkaan pitäisi laittaa haasteen edessä päätään pensaaseen vaan tuottaa siihen aktiivisesti ratkaisuja.
Suomen talous ei ole kasvanut vuoden 2008 jälkeen. Talouskasvu on kaikkialla maailmassa tiukasti kytköksissä energiankulutuksen kasvuun ja luonnonvarojen epäkestävään käyttöön. Ottaen huomioon globaaliin kehitykseen liittyvät riskitekijät, on täysin mahdollista että talouskasvua ei tulevina vuosina yrityksistä huolimatta saavuteta kuin väliaikaisesti.
Vallitsevassa tilanteessa hallitusvastuun kantamiseen valmistautuvan puolueen ja keskeisten etujärjestöjen tulee ottaa vakavasti sekin vaihtoehto että talous ei kasva, tai sen kasvattamien on mahdollista vain katastrofaalisia haittoja tuottavin menetelmin.
Eri vaihtoehtojen tarkastelu on järkevää ennakointia, vaikka esitetyt skenaariot koettaisiin epätodennäköisiksi.
Kansakuntamme menestyksen salaisuus on ollut tosiasioiden tunnustamisessa ja taidossa luoda vallitsevien reunaehtojen puitteissa mahdollisimman hyvä yhteiskunta kaikille.
Keskustan ja suomalaisen maaseudun on aika palata älyllisille juurilleen. Maalaisjärjen, tutkitun tiedon ja kohtuullisen elämänihanteen yhdistelmä on keskustalaisuuden ydintä. Kehityksen suunta voidaan muuttaa juuri näitä arvoja totuudellisesti noudattamalla.
ANTTI MAJAVA
Kirjoittaja on hyrynsalmelainen
Mustarinda-seuran puheenjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
