Energiapolitiikassa sijaa isänmaallisuudelle
On käsittämätöntä, että kun valtio velkaantuu tänäkin vuonna lisää kahdeksan miljardia ja energiakauppataseemme on saman verran miinuksella, jätämme hyödyntämättä omat energiavaramme. Työllistämme siis mieluummin ulkomaisen kivihiilikaivoksen ja sitä ympäröivän ulkomaisen elinkeinoketjun kuin kotimaisen yrittäjän.
On kyse asioiden tärkeysjärjestyksestä, luontoa kunnioittaen hoidamme Suomen taloutta. Euro saa pyöriä isänmaan hyväksi, alue- ja paikallistalouksien kautta. Talous on hoidettava kuntoon, eikä sitä saa jarruttaa ilman painavia syitä.
Turvetuotantoa vastustetaan – ymmärrettävästikin, mutta mitä ilmeisimmin vanhoista synneistä rankaisten. Turvetuotannossa on tehty virheitä, mutta niitä on korjattu.
Jokaisen olisi hyvä tutustua nykyaikaiseen turvetuotantoalueeseen paikan päällä, sillä silloin pääsisi näkemään sen työn mitä turvetuotannon ympäristöhaittojen estämiseksi on tehty.
Eivät norjalaisetkaan aja omassa maassaan öljytuotannon lopettamista. Kotimaista energiaa se on heille, parantaa kauppatasetta heillä. Öljy on myös asia, jonka vuoksi käydään sotia ja sitä porataan nykyään arveluttavissa paikoissa, kuten merillä. Meksikonlahden öljyturma oli suuri ympäristökatastrofi, jollaista turvetuotanto ei koskaan voisi aiheuttaa.
Energia on myös tärkeä talouden tuotannon tekijä. On aivan päivän selvää, että Suomi tarvitsee energiaa paitsi asumiseen ja liikkumiseen, myös energiaintensiivisen teollisuutemme tarpeisiin.
Turvetuottajat toivovat myös sangen maltillisia määriä suopinta-alaa turvetuotantoon. Se on vain alle prosentti ojitetuista soistamme, mutta tällä pienelläkin pinta-alalla turvataan kotimaista polttoainetta puun polton tueksi suuriinkin lämpölaitoksiin.
Samoin turvetta tarvitaan kuivitukseen ja kasvuturpeeksi. Siitäpä tuleekin mieleen ottaa kantaa turpeen ns. uusiutumattomuuteen.
Kyllähän turve kasvaa, vaikka se luokitellaan yleisesti uusiutumattomaksi tai sitten hitaasti uusiutuvaksi. Meillä ei ole ilmeisesti tarpeeksi tutkittua tietoa turpeen uusiutumisesta samoin kuin siitä tiedottamisesta. Ehkä joku tuotannosta poistettu suo palvelisi tässäkin tarkoituksessa?
Vuonna 2011 valmistui Metlan tutkimus turvetuotantoalueen metsittämisestä. Sen mukaan turvetuotannosta poistettu, metsitetty alue sitoo päästämänsä hiilen kasvaessaan metsäksi.
Tämän tutkimuksen valossa turve on siis hiilineutraali polttoaine.
Olen huolissani uuden ympäristönsuojelulain 13. pykälän tulkintamahdollisuuksista. Se voi vaikeaselkoisuudessaan vaikeuttaa turvetuotantoa.
Korostan edelleen, että turvetuotantoon suunniteltu ala on niin pieni, että se ei todellakaan ole uhka luontoarvoille.
Meillä on jo Natura 2000 -direktiivin myötä niin paljon suojeltua pinta-alaa. että luontoarvomme ovat turvattuja.
On muistettava, että kivihiili sen kummemmin kuin öljykään eivät varmasti uusiudu ja jättävät luontoon jäljet kaivamisesta.
Olemme silloin niistäkin ”vastuussa”, kun käytämme fossiilisia polttoaineita. Pyrimme Suomessakin kansainväliseen ilmastosopimukseen, miksemme siis kansainväliseen luontoarvojen suojeluun?
Turvetuotanto luo kotimaisia työpaikkoja. Meillä on lupa tehdä isänmaallista talouspolitiikkaa.
Ari Prihti
jäsen
Maaseututyöryhmä
Perussuomalaiset
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
