Järvitaimen vaihtuu kirjoloheen Lapissa
Kemijärvi
Lappilaiset osakaskunnat pohtivat järvitaimenistutuksista luopumista. Taimenen alamitan noston myötä lailliseen saaliiseen ei käytännössä jää mahdollisuuksia monessakaan vesistössä.
”Kalastus keskittyy lähinnä Inarinjärvelle, Porttipahdan tekoaltaalle ja Kitkalle”, Lapin Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Eero Liekonen Kemijärveltä arvioi.
Järvitaimenen alamitta on 60 senttimetriä 67. leveyspiirin eteläpuolisissa vesissä ja 50 senttimetriä sen pohjoispuolella.
”Näin suurta taimenta ei monikaan kalamies saa pyydykseen koko elinaikanaan”, Liekonen huomauttaa.
”60 senttimetrin alamitta on ehdottomasti liian suuri. Myös 50 senttimetrin alamitta on säännöstelyvesissä niin suuri, että kompensaatioiksi tarkoitetut velvoiteistutukset eivät tuota tulosta”, Sodankylän kalastusalueen ja Lapin Vapaa-ajankalastajien puheenjohtaja Jorma Kaaretkoski sanoo.
67. leveyspiiri halkaisee Lapin itä–länsisuunnassa noin 50 kilometriä napapiirin pohjoispuolelta.
Ketolan kalanviljelylaitoksen tiloissa Kemijärvellä toimiva Lapin Villitaimen -osuuskunta ennakoi jo uusien alamittojen aiheuttamia kysynnän muutoksia.
Kysymysmerkki on, kuinka taimenenpoikasia ostavat yhteisöt suhtautuvat uuteen alamittaan. Osakaskunnilla on mahdollisuus vaihtaa kalalajia tarvittaessa.
”Mikäli kirjolohelle on kysyntää, otamme ne tuotantoon”, osuuskunnan puheenjohtaja Risto Junttila sanoo.
Valmisteilla olevan kalastusasetuksen mukaan taimenistukkailta tulisi poistaa rasvaevät vuodesta 2017 lähtien alkuperän varmistamiseksi. Eväleikkaukset lisäävät viljelyn kustannuksia ja heikentävät kannattavuutta.
Rasvaevälliset taimenet on tarkoitus rauhoittaa kokonaan 2019 lähtien. Järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Kemijärvellä kasvatetaan Yli-
Kemin ja Juutuanjoen kantaa olevaa taimenta, jotka ovat geneettisesti sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin. Mäti on peräisin Taivalkoskelta ja Inarista.
Villitaimenella ei ole omaa emokalastoa. Niiden ylläpito edellyttäisi geneettisen pohjan säilyttämistä riittävän laajana.
”Valtion kalanviljelyn alasajo on vakava uhka paikallisten taimenkantojen hoidolle”, Liekonen toteaa.
Yli puolet Villitaimenen toiminnasta liittyy vesivoimayhtiöiden kalastonhoitovelvoitteiden täyttämiseen. Valikoimissa on taimenpoikasten lisäksi siikaa ja harjusta.
Taimenesta tulee jatkossa puutetta, jos kasvatuksen riskit yhä lisääntyvät. Taimen on ollut riskipitonen aiemminkin. Viljelyssä luovutaan nelivuotiaista istukkaista ja siirrytään nuorempiin ikäluokkiin sekä joki-istukkaisiin.
Korkeiden alamittojen takia taimenet korvataan monissa lappilaisissa osakaskunnissa pyyntikokoisella kirjolohella, joka ei lisäänny luonnossa.
”Meilläkin on edessä kalalajin vaihto”, Jorma Kaaretkoski vahvistaa.
Kasvattajan näkökumasta kirjolohi on helpompi, kannattavampi ja nopeakasvuisempi kuin taimen, jossa pääoma seisoo vuosia. Lisäksi hinta on vakaa voimakkaan kysynnän takia.
Luontaisesti syntyneen järvitaimenen täysrauhoituksen jälkeen laillisen pyynnin kohteena olisivat pelkästään rasvaeväleikatut, kalanviljelylaitoksissa kasvatetut yksilöt. Alamitta olisi 50 senttimetriä koko maassa.
Liekonen epäilee säännösten toimivuutta etenkin Lapissa, koska valvonta on haastavaa. Kalastus on Lapin selkosilla ollut omaan tarpeeseen pyytämistä.
Valtaosa taimensaaliista saadaan verkoilla. Niihin uineet kalat, jotka eivät sovi uusiin säännöksiin, pitää päästää takaisin veteen. Tuskin monikaan käytännössä näin toimii. Verkkokalastajien määrä ehtyy, mikä voi auttaa taimenen elpymistä.
Liekosen mukaan pääsyynä järvitaimenen kehnoon tilaan ovat tuhoutuneet elinympäristöt, ei niinkään kalastaminen.
Kari Lindholm
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
