Syntiset öljylämmittäjät käyneet vastaiskuun
Tarve fossiilienergiasta luopumiseen ei ole mielipidekysymys. Euron vahva konsulttivaikutus alkaa kuitenkin näkyä puheissa ja toiminnassa.
Osa öljylämmittäjistä kokee lämmitysmuodon niin luotettavaksi, ettei halua luopua siitä kannustimista huolimatta. Kuva: Markku VuorikariLue artikkelin tiivistelmäSuomalaiset öljylämmittäjät eivät halua luopua öljystä sen toimintavarmuuden ja korkean investointikustannusten vuoksi. Talouden taantuma lisää varovaisuutta, ja epäilyt hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen toteutumisesta kasvavat. Euro on vahva konsultti päätöksenteossa.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Suomalaiset omakotiasujat ovat jääräpäistä sakkia. Tai ainakin öljylämmittäjät ovat. Näin voi päätellä Lämmöllä-lehden artikkelista, jonka mukaan vanhoja öljykattiloita vaihdetaan yhä uusiin, vaikka öljyn maine on musta, ja valtio on tukien avulla kannustanut öljystä luopumiseen (MT 16.3.).
Keskeinen syy öljyssä pitäytymiseen on Lämmitysenergiayhdistyksen julkaiseman lehden mukaan kokemus toimintavarmuudesta.
Öljykattilaan tottuneet arvostavat sen tehoa ja ennustettavuutta erityisesti ankarina talvina. Ja ymmärtäähän sen. Kuka haluaisi turvautua kerrospukeutumiseen kotonaan ja peseytyä kylmällä vedellä.
Kun talous kyntää taantumassa, isot kertainvestoinnit hirvittävät. Laskelmat takaisinmaksuajoista eivät silloin välttämättä lämmitä. Eivät ainakaan, jos näköpiirissä oleva asuinaika nykyisessä talossa on sijoituksen kotiutusaikaa lyhyempi.
Hormuzinsalmen polttonestejumi ei sekään haittaa heitä, jotka olivat tilanneet säiliönsä täyteen ennen sitä.
Kun talous kyntää taantumassa, isot investoinnit hirvittävät.
Aikojen epävarmuus näkyy ruohonjuuritason lisäksi kansallisessa ja globaalissa politiikkakeskustelussa. Meillä epäillään jo hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen toteutumista määräajassa.
Puhtaasta siirtymästä odotetaan miljardibisnestä, ja hankkeita onkin pöytälaatikoissa paljon. Se, kuinka moni niistä toteutuu ja millaisella aikataululla, nähdään vasta ajan päästä.
Yritykset laskevat kotitalouksien lailla tarkasti, minkä verran niillä on varaa investoida puhtaaseen energiaan juuri nyt.
Vaakakupissa ovat akuutit investointikulut ja odotukset siitä, että sijoitukset maksavat itsensä takaisin ja lopulta tuottavat rahana ja brändin parantumisena.
Pääministeri Giorgia Meloni on kertonut Italian haluavan keskeyttää EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan energian hintojen nousun hillitsemiseksi.
Suomessa ehdotusta on luonnehdittu toteutuessaan muun muassa ”melkoiseksi katastrofiksi”, sillä eurooppalainen energiantuotanto ja teollisuus ovat virittäneet toimintansa päästökaupan vaatimuksia vastaavaksi (STT 14.3.).
Päästökauppa on yksi keskeisimmistä työvälineistä fossiilisista polttoaineista irtaantumisessa.
Huoli kohtuuhintaisen ja toimintavarman energian saannista on ymmärrettävä sekä kotitalouksien että valtioiden tasolla. Kun pakkanen paukkuu ja kulut juoksevat, mielessä on lähinnä oma selviytyminen.
Puhtaan siirtymän tarve ei ole mielipideasia vaan välttämättömyys. Euro on kuitenkin pirullisen vahva konsultti. Tekemättä jättäminen tulee usein silti tekemistä kalliimmaksi.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
