vierasyliö Aika päivittää pellonvuokrasopimukset

Maatalouden ympäristöpolitiikassa etsitään kuumeisesti keinoja, joilla ravinnehuuhtoumia saataisiin vähennettyä niin, ettei olennaisesti alennettaisi satotasoja.

Lannoitteiden käyttöä on

rajoitettu, mutta niiden tarkka

hyödyntäminen ei toteudu.

Peltojen perusparannustilanne

on kääntynyt laskuun, eikä

keväällä annettuja ravinteita saada syksyllä sadon muodossa

laariin.

Osa haasteista kumpuaa omistusrakenteesta. Kolmannes

pelloista viljellään vuokrattuina.

Vuokrapeltojen peruskunnostustaso jää selvästi jälkeen viljelijän omistamien peltojen peruskunnostustasosta. Lyhyillä

vuokrasopimuksilla ei viljelijällä ole kannusteita peruskunnostukseen, ja toisaalta maanomistajallakaan ei ole niihin halukkuutta, kun pellon kunto ei välity vuokrahintoihin.

Maatalouden tukiin liittyvä

vaade hyvistä viljelykäytännöistä ei tavoita pellonomistajaa. Vuokrasopimus voisi olla

keskeisessä osassa tässä tiedonvälityksessä.

Kuinka sitten ratkaistaan tämä

heikosta peruskunnostustilasta juontuva ravinnehuuhtouma?

Yksi vaihtoehto on pidentää vuokra-aikoja, jotta viljelijälle muodostuisi kannusteita

huolehtia peruskunnostuksesta. Tätä keinoa onkin jo kokeiltu käytännössä, sillä pellonvuokralainsäädännön rajoituksia on tältä osin löysätty.

Mutta onko pelkkä vuokrasopimusten pidentäminen

riittävä keino? Toinen vaihtoehto olisi aktivoida maamarkkinoita esimerkiksi verotuksellisin keinoin. Tämä vaihtoehto on kohdannut poliittista vastarintaa.

Kolmas vaihtoehto löytyisi hakemalla kiinteistöjen vuokramarkkinoilta mallia. Esimerkiksi vuokra-asuntojen peruskunnostuksesta huolehtiminen on omistajan vastuulla. Voisiko

siis vastaava käytäntö toimia vuokrapellon suhteen?

Ehkä pellonomistaja voisi osallistua vesiensuojelutalkoisiin, vaikka ei tukea saakaan, sillä onhan osa maatalouden tuista pääomittunut pellon

hintoihin.

MTT taloustutkimuksen 2012 Land use policy -lehdessä

julkaistussa tutkimuksessa

paneuduttiin siihen, kuinka pellonomistajat suhtautuisivat peruskunnostusvelvoitteeseen ja minkälaisia maankäyttövaikutuksia tällaisella velvoitteella olisi.

Tutkimuksessa tarkasteltiin

pellonomistajan valintoja,

mikäli peruskunnostusvelvoite,

joka edellyttäisi esimerkiksi kunnostusojitusta ja kalkitusta, astuisi voimaan.

Kyselyllä selvitettiin myös sitä, kuinka kunnostusvelvoitteen kustannusten vaihtelu

vaikuttaisi pellonomistajien päätöksiin.

Tutkimuksen tulokset kertovat omistajien lisääntyvästä

kiinnostuksesta pellon pois vuokraamiseen. Tosin tuo

kiinnostus oli alueellista niin, että Itä- ja Pohjois-Suomessa kiinnostus vuokrata tulevaisuudessa on alhaisempi.

Tämä liittynee myös pirstaloituneeseen maankäyttöön ja

laimeisiin vuokramarkkinoihin.

Vaikka kunnostusvelvoitteella saataisiinkin helpotettua

peruskunnostusvajetta, olisi sillä myös muita vaikutuksia. Se poistaisi noin 13 prosenttia omistajista vuokramarkkinoilta. Erityisesti Itä- ja Pohjois-

Suomen omistajille peltojen metsitys olisi vaihtoehto, johon tartuttaisiin vuokraamisen

sijaan.

Etelä- ja Länsi-Suomessa

kunnostusvelvoite puolestaan

aktivoisi peltomarkkinoita

osan omistajista luopuessa omistuksestaan voimakkaan politiikkavaateen edessä.

Olisiko sitten kevyempiä

keinoja vuokramaiden vesiensuojelu- ja tuottavuusongelmien ratkomiseen?

Tyypillisesti suomalaisissa

pellonvuokrasopimuksissa ei sovita vuokra-ajan lisäksi

oikeastaan muusta kuin vuokran määrästä ja maksuajasta. Nyt uudistetun pellonvuokralainsäädännön myötä pidemmiksi sallitut vuokra-ajat kannustavat kiinnittämään huomiota myös muihin sopimuskäytäntöihin.

MTK:n uusissa pellonvuokrasopimuspohjissa painotetaan myös erilaisia tukijärjestelmään liittyviä yksityiskohtia.

Tärkeimpiä näistä ovat

ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta koskevat sopimusehdot. Ehdoilla saadaan tietysti täytettyä ympäristötuen kirjain, mutta ei henkeä.

Vuokrasopimuksen yhteydessä olisi siis ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi hyvä

tarkastella myös pellon peruskunnostusta.

Vuokrasopimukset eivät

toteuta omistajien eivätkä

viljelijöidenkään tavoitteita

Maanomistajien keskuudessa aikaisempien sukupolvien

tekemä työ pellon raivauksessa ja kasvukunnon rakentamisessa saa suurta arvostusta. Pellonomistajista 80 prosenttia pitää näitä arvoja tärkeänä.

Voisi odottaa, että peltojen kunnosta huolehtiminen olisi näiden arvostusten mukaista. Mikäli maanomistajalla

itsellään ei ole mahdollisuuksia peruskunnostuksiin, voitaisiin ne sopia vuokraajan velvollisuudeksi ja säätää vuokratasoa sen mukaan.

Nykyisin vain kolme

prosenttia vuokrasopimuksista piti sisällään mainintoja perusparannuksista kuten esimerkiksi ojituksesta, kalkituksesta tai peruslannoituksesta.

Käytännössä pellonvuokrasopimukset antavat vuokramiehelle rajattomat oikeudet hyödyntää pellon kasvukuntoa ilman minkäänlaista velvoitetta kasvukunnon ylläpitämiseen. Ympäristötuen ehdot eivät ota kantaa varsinaiseen sadontuottokykyyn.

Ensimmäisenä askeleena vuokrasopimusten kehittämisessä voisi olla se, että perusparannukset ja sadontuottokyky otettaisiin esiin vuokrasopimuksissa.

Sadontuottokykyisen viljelysmaan kysyntä on maailmalla kääntynyt jyrkkään nousuun. Siksi myös suomalaisten

pellonomistajien kannattaa

pitää peltonsa tuottavina.

Ryöstöviljely ei ole pitkällä tähtäimellä viljelijöidenkään edun mukaista.

EIJA POUTA

SAMI MYYRÄ

Pouta on ympäristötalouden

professori ja Myyrä yritystalouden professori MTT taloustutkimuksessa.

Avaa artikkelin PDF