Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ympäristö

Ympäristöliike muutti maailmaa 1970-luvulla – nykyisellä ilmastoliikkeellä on takanaan samanlaista yhteiskunnallista voimaa

Puoli vuosisataa sitten ympäristöliike taisteli kiivaasti puhtaan luonnon puolesta. Nykyinen ilmastoliike näyttää monessa suhteessa samalta kuin 1970-luvun edeltäjänsä.
Kuvat: MT, Lehtikuva, Universal Music Oy, Jukka Pasonen / Kuvitus: Juho Leskinen
Ympäristöliike oli 1970-luvulla laaja yhteiskunnallinen ilmiö Suomessa ja maailmalla. Opiskelijat osoittivat mieltään, taiteilijat ottivat kantaa, tiedotusvälineet kertoivat aiheesta taajaan ja poliitikot toimivat ongelman ratkaisemiseksi. Nykyisellä ilmastoliikkeellä on monia samoja piirteitä.

Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus alkaa tutun kuuloisella huomiolla.

”Vuosi on ollut luonnonsuojelumielessä varsin ilahduttava sikäli, että yleinen mielipide on selvästi kääntynyt luonnonsuojelulle mieleiseksi. Luonnonsuojelu on miltei päivittäin ollut esillä lehdistössä, radiossa ja televisiossa. Voidaan sanoa, että Suomessa on vihdoinkin tapahtunut nykyaikaisen luonnonsuojelukäsitteen läpimurto, joka näyttää vähitellen johtavan myös hallinnollisiin uudistuksiin.”

Ote on vuodelta 1968. Jos siinä puhuttaisiin luonnonsuojelun sijaan ilmastosta, se voisi hyvin löytyä 2000-luvulla kirjoitetusta vuosikertomuksesta.

Ympäristökysymykset laajenivat 1960-luvulla tutkijoiden keskusteluista yleisempään yhteiskunnalliseen tietoisuuteen. Ihmiset havahtuivat ympäristötuhon uhkaan ja ympäristönsuojeluun keskittynyt liike menestyi 1970 ja 1980-luvuilla Suomessa ja maailmalla.

Vuonna 1970 vietettiin Euroopan ympäristövuotta. Presidentti Kekkonen nimesi uudenvuodenpuheessaan vuoden teemaksi ympäristön suojelun. Eduskuntavaaleissa ympäristökysymykset olivat monien puolueiden ohjelmissa.

Kahta vuotta myöhemmin Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa järjestettiin YK:n ympäristökonferenssi. Tuohon aikaan polttavia puheenaiheita olivat muun muassa elinympäristöjen saastuminen, DDT:n kaltaiset ympäristömyrkyt ja ydinvoima.

Kansalaiset Suomessa ja maailmalla heräsivät toimimaan ympäristön puolesta. Suomessa 70-luku huipentui Koijärvelle vuonna 1979. Vuonna 1983 perustettiin Ympäristöministeriö ja ympäristönsuojeluun suunnattu rahoitus sekä kasvoi että vakiintui.

Puolen vuosisadan takainen ympäristöliike onnistui tavoitteissaan. Voiko oppia ottaa myös nykypäivään?

Ajanjaksojen välillä ainakin on yhdistäviä piirteitä. Tiedonsaanti on 2020-luvulla paljon vaivattomampaa kuin 1970-luvulla. Siitä huolimatta uhkan vakavuuden leviäminen yleiseen tietoisuuteen yhdistää näitä kahta ajanjaksoa.

Kuten silloin, käsillä on myös nyt mittaluokaltaan maailmanlaajuinen uhka. Ympäristömyrkkyjen aiheuttaman saastumisen tai ilmastonmuutoksen aiheuttaman tuhon vaikutukset eivät ala ja lopu valtioiden rajoille. Siksi myös niitä vastustava liike ylitti silloin ja ylittää nyt valtioiden rajat.

Uhkaavan tuhon tiedostaminen myös vaikuttaa huomattavasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuten Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomuksessakin huomautetaan, asia näkyi ja kuului radiossa, televisiossa ja lehdistössä. Nykypäivänä listaan voisi lisätä internetin.

Pelkät tiedotusvälineet eivät kuitenkaan tee uhkaa tiettäväksi. Ympäristöongelmat olivat 1970-luvulla myös taiteessa ja populaarikulttuurissa paljon käsitelty teema.

Vain yksi esimerkki on Kirkan vuonna 1973 levyttämä ikivihreä käännösralli Varrella virran, joka ottaa voimakkaasti kantaa ympäristön puolesta. Vastaavat aiheet ovat yleisiä myös tämän päivän musiikissa ja taiteessa.

Aktivistit ja järjestöt täyttivät silloin ja täyttävät nyt omaa tehtäväänsä. Puoli vuosisataa sitten toimi muun muassa luonnonvarojen tuhlaamista ja militarismia vastustava Ympäristökomitea 2000. Nyt ilmaston puolesta järjestetään mielenosoituksia ja koululakkoja Suomessa ja maailmalla.

Aktivisteilla on tärkeä tehtävä tiedon levittämisessä ja käsillä olevan uhan mittakaavan selittämisessä. Onko heillä myös entistä enemmän poliittista vaikutusvaltaa?

Ympäristöministeriön pitkäaikaisen kansliapäällikön, entisen ministerin ja mittavan uran eduskunnassa tehneen Hannele Pokan mielestä ei. Hänen mukaansa ympäristöjärjestöjen poliittinen vaikutusvalta ei ole kasvanut.

Ympäristöjärjestöjen tavoin kaikki muutkin tuovat omia kantojaan ja näkemyksiään poliitikkojen kuultaviksi. Pelkkä poliitikkojen suuntaan vaikuttaminen ei ole kuitenkaan johtanut ilmastokysymysten polttavuuteen.

Pokan mukaan kyse on ennemmin siitä, että ilmastonmuutoksesta on nyt tullut koko poliittista keskustelua läpileikkaava asia. Kansalaiset käsittävät ongelman vakavuuden ja vaativat toimia.

Tämä näkyy hänen mukaansa niin Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmaan kirjatuissa ilmastotavoitteissa kuin EU-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ajamassa ilmastopolitiikassa.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet ja EU-lainsäädäntö ovat keskeisiä.

Järjestöillä on kuitenkin kirittävä rooli, Pokka sanoo. ”Kaikkien järjestöjen tehtävä on kirittää lainsäädäntöä ja on luonnollista, että niin tehdään. Silloin on esimerkiksi normaali vastareaktio nimittää päätöksiä kunnianhimottomiksi.”

Poliitikkojen tehtäväksi jää kuitenkin lopulta päättää, mitä on mahdollista saavuttaa missäkin aikataulussa.

Ympäristöliikkeen laajuuden ohella vaadittujen toimien kiireellisyys on yhdistävä tekijä 1970-luvun ympäristöliikkeen ja 2010-luvulla vakiintuneen ilmastoliikkeen välillä. Yhteiskunnallisissa olosuhteissa voikin nähdä yhtäläisyyksiä nykyhetken ja menneen välillä. Käsiteltävien uhkien välillä on kuitenkin eroja. Eroavaisuudet vaikuttavat siihen, miten kiireellistä toiminnan on oltava.

”Ilmastonmuutoksessa mahdollisimman nopeasti toimiminen on rakennettu ilmiön sisään. Jos päästövähennyksissä viivytellään, tulevat vähennykset ovat entistä vaikeampia. Sen vuoksi nyt tehtävät päästövähennykset ja viiden vuoden päästä tehtävät päästövähennykset eivät ole samalla viivalla”, ympäristöfilosofi Ville Lähde kertoo.

Suomalaisessa Bios-tutkimusyksikössä toimivan Lähteen mukaan käytännössä kaikissa tiekartoissa edellytetään, että säännölliset ja mittavat päästöleikkaukset olisi pitänyt aloittaa vuonna 2020.

”Kun sanotaan, että nyt on toimittava, päästövähennyksien kohdalla se tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että nyt on toimittava.”

Vaikka lukuisten ilmastotiekarttojen asettamiin tavoitteisiin päästäisiin, monta tärkeää hetkeä on jo hukattu. Vuonna 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla sanottiin, että toiminnan aika on nyt tai ei koskaan. Ratkaisevat päätökset jäivät silloin tekemättä ja hetki hukattiin.

Kööpenhaminan jälkeen ilmapiiri on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Muutos näkyy sekä kansalaisten asenteissa että suurten kansainvälisten organisaatioiden puheissa.

Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö IEA linjasi äskettäin kattavassa raportissaan, että tästä hetkestä eteenpäin ei tule investoida enää yhteenkään uuteen fossiilista energiaa käyttävään voimalaitokseen.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Suomen Luonnonsuojeluliiton historiikkia Laulujoutsenen perintö ja Teemu Vaarakallion toimittamaa uutuusteosta Viimeinen siirto – suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään.

Lue myös:

”Mitä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuavat asioiden kiireellisyyden?” – ympäristöliike pyrkii saamaan kaikki mukaan planeetan pelastamiseen, tutkija näkee ratkaisuna maalle muuttamisen

Lue lisää

Roskan reitit ja kulkeutuminen merellä ovat usein tuntemattomia – Nyt meriroskan seikkailuja pääsee seuraamaan lähes reaaliajassa

Mökkien tyyli vaihtelee rakennusajan ja omistajan mukaan – "ennen mökit tehtiin sen mukaan, miten paikallinen kirvesmies osasi"

Viimeisen biisin jälkeen kasetilta paljastui yllätys – vanhat radio-ohjelmat herättävät historian henkiin

”Mitä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuavat asioiden kiireellisyyden?” – ympäristöliike pyrkii saamaan kaikki mukaan planeetan pelastamiseen, tutkija näkee ratkaisuna maalle muuttamisen