Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ympäristö

”Mitä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuavat asioiden kiireellisyyden?” – ympäristöliike pyrkii saamaan kaikki mukaan planeetan pelastamiseen, tutkija näkee ratkaisuna maalle muuttamisen

Osa ihmisistä näkee lakien rikkomisen oikeutetuksi ilmastokatastrofin pysäyttämiseksi.
Jukka Pasonen
Päästöjen vähentämisellä on kiire, sillä hiilidioksidimäärä, jonka ihmiskunta voi vielä ilmakehään päästää pitääksemme ilmaston lämpenemisen 1,5 asteessa, on päästelty nykymenolla noin seitsemässä vuodessa.

Millä keinoilla selätämme ilmastokriisin ja etenevän sukupuuttoaallon? Pystytämmekö ekokyliä ja karsimme kulutusta? Kuka on valmis osallistumaan kansalaisliikkeisiin ja marssimaan ilmaston puolesta? Onko lain rikkominen hyväksyttävää, jos tavoitteena on pelastaa maailma?

Joukko pitkän linjan kansalais­aktivisteja ja järjestövaikuttajia maalailee ympäristöliikkeiden tulevaisuutta aktivisti Teemu Vaarakallion toimittamassa kirjassa Viimeinen siirto – suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään.

Useimmat kirjoittajista pitävät nykyistä kasvuun pyrkivää talousjärjestelmää kaiken pahan alkuna ja juurena. Tarvitaan järjestelmätason muutos, jotta ylikulutus loppuu.

Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä hiilidioksidimäärä, jonka voimme ilmakehään vielä päästää pitääksemme ilmaston lämpenemisen 1,5 asteessa, on päästelty nykymenolla noin seitsemässä vuodessa.

Climate Move -liikkeessä toimineen Sonja Nielsenin mukaan muutos vaatii toimia kaikilta yhteiskunnan jäseniltä.

”Suuryritysten investoinnit uusiutuviin energialähteisiin osoittautuvat kestämättömiksi, mikäli kulutuskäyttäytyminen ja lainsäädäntö tukevat kilpailijoiden haitallista tuotantoa. Poliitikkojen ympäristöpoliittiset peliliikkeet kaatuvat huoliin kannatuslukujen laskemisesta ja kansalaisten elämäntapamuutoksia rajaavat julkisen infrastruktuurin rajoitteet.”

Mielenilmaukset ilmaston puolesta tuppaavat jäämään pienen piirin asiaksi.

”Mitä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuavat asioiden kiireellisyyden?” aktivisti Maija Li Raudaskoski pohtii.

Ainakin kansanliikkeiden tavoitteet pitäisi asettaa niin, että ne ovat merkittäviä, mutta samalla riittävän yksinkertaisia ja esitettävissä suurelle yleisölle.

Raudaskosken mielestä media ei ole onnistunut ekokriisin uutisoinnissa: ”Ilmasto ja ympäristö eivät yleensä nouse merkittäviksi uutisaiheiksi, ja uutisointi itsessään on usein haparoivaa, ristiriidassa muiden toimituksellisten valintojen kanssa tai jopa päämääriltään kyseenalaista.”

Harva ympäristötietoinen suomalainen kahlitsee itseään kettingillä puuhun. Sen sijaan moni suuntaa opinnoissaan ja urallaan ympäristökysymysten pariin ja edistää ympäristöarvoja arjen tasolla.

Yhteiskuntatieteilijä Teppo Eskelisen ja tutkija Sanna Ryynäsen mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei ole radikalismia, vaan eloonjäämisen edellytys.

Osa näkee lakien rikkomisen oikeutetuksi ilmastokatastrofin pysäyttämiseksi.

”Valtion rikkoessa kansan tahtoa ihmisillä on oikeus rikkoa lakia”, muotoilee aktiivi Eleonoora Karttunen.

Laittomiinkin keinoihin turvautuva Elokapina nousi julkisuuteen viime lokakuussa, kun poliisi kaasutti Helsingin Kaisaniemenkadulla liikenteen katkaisseita mielenosoittajia.

Elokapina haluaa Suomesta hiilineutraalin jo vuonna 2025. Lisäksi liike vaatii hallitusta perustamaan satunnaisesti väestöstä kootun kansalaisfoorumin, joka tekisi päättäjille ratkaisuehdotuksia.

Karttunen näkee paikallisissa liikkeissä voimaa ja valtaa esimerkiksi ympäristölle tuhoisien kaivoshankkeiden vastustamiseksi.

Kohtuutalouden tutkija ja opettaja Toni Ruuska uskoo uusmaalaistumiseen ja omavaraisiin paikallistalouksiin, joissa asukkaat työskentelevät perustarpeiden tyydyttämisen parissa. Muuttamalla maalle voi katkaista riippuvuutensa kasvutaloudesta. Kulutuksen määrää on leikattava, mikä onnistuisi poliittisesti rajoittamalla tulotasoa, nostamalla hiili- ja kulutusveroja sekä perustamalla lisää suojelualueita.

Helsingin kaupunginvaltuutetun Leo Straniuksen (vihr.) mielestä palkankorotuksista voitaisiin siirtyä vapaa-ajankorotuksiin ja verotusta voitaisiin siirtää työnteosta luonnonvarojen kulutukseen. Käyttöön voitaisiin ottaa perustulo ja maksimielintaso sekä henkilökohtaiset päästökiintiöt.

Toimijoita löytyy myös tutkimusmaailmasta. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto liittyi mukaan ilmastohätätilajulistukseen. Yliopistossa perustettiin JYU Fridays for future -ryhmä varmistamaan, että yliopiston julistuksilla on vaikutusta.

Fridays for Future on ruotsalaisen Greta Thunbergin koululakkona aloittama maailmanlaajuinen liike, joka hyödyntää tehokkaasti sosiaalista mediaa viestinnässään.

Myös syyllisten sijasta ratkaisuja hakeva Climate Move kasvattaa suosiotaan. Suomessa kansalaisaloitteet Ilmastoveivi 2019 ja Lentovero ovat keränneet kannatusta.

Eskelinen ja Ryynänen näkevät, että huoli ilmastosta yhdistää myös poliittisia puolueita ainakin nuoremmassa ikäluokassa. Tietenkään ratkaisuja ei pitäisi sälyttää kokonaan lapsille ja nuorille.

Ympäristöasiantuntijan ja -aktivistin Sini Harkin mielestä tilanne ei ole suinkaan toivoton: ”Halu toimia yhdistää enemmän kuin erottaa. Eniten huolestuttaa, että käymme kilpajuoksua aikaa vastaan. Ilmastonmuutoksen pahimmat, itseään kiihdyttävät seuraukset kuten ikiroudan ja jäätiköiden nopea sulaminen ovat jo liikkeellä.”

Lue lisää

Ikkuna muutokseen auki – onko maaseutu valmis?

Ympäristöliike muutti maailmaa 1970-luvulla – nykyisellä ilmastoliikkeellä on takanaan samanlaista yhteiskunnallista voimaa

Atria ja Metsä Group eivät ilmoita kaikkia päästöjään toisin kuin Valio, HKScan, UPM ja Stora Enso – yhtiöistä kaikilla on kunnianhimoisia ilmastolupauksia, kuten "maidontuotannon päästöjä vähennettävä 50 prosenttia"

Suomen metsät ja Sirpa Pietikäinen