Jäätilanne vaihtelee runsaasti ja voi heikentyä lauhan sään myötä – varmistu aina jään paksuudesta ennen pilkille tai hiihtämään lähtöä

Jyväskyläläinen Vilma Sinisalo lähti kauniin päivän kunniaksi luistelemaan Jyväsjärven jäälle kaupungin auraamalle retkiluisteluradalle. Kuva: Petteri Kivimäki

Pakkaset ja jäätyvät vesistöt houkuttelevat pilkkijöitä ja hiihtäjiä jäille, mutta kaikkialla jään paksuus ei vielä riitä kannattelemaan ihmistä.

"Jään paksuus vaihtelee runsaasti eri puolilla Suomea. Viime pakkasjakson jäljiltä Pohjois-Suomen jäät ovat vahvistuneet, mutta esimerkiksi keskisessä Suomessa on edelleen jäähavaintopaikkoja, joissa ei ole vielä heikkojen jäiden takia pystytty tekemään mittauksia", kertoo Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Merja Pulkkanen.

Myöskään Itä-Suomen suurilla järvillä Kallavedellä ja Pielisellä mittauksia ei ole vielä voitu tehdä.

"Itä-Suomessa yleisesti ottaen jäätymisen jälkeen tullut lumisade on aiheuttanut sen, että jäät ovat siellä todella heikkoja", Pulkkanen sanoo.

Alkutalven tyypillisiä vaaranpaikkoja ovat virtapaikat, erilaisten siltojen seudut, niemen kärjet, ojien suut sekä vesistörakenteet, kuten laiturit ja viemärinputkien aukonseudut.

"Kun jäätyminen alkaa, rannat jäätyvät ensimmäisinä. Selkävesillä ja ulapoilla jäätyminen tapahtuu myöhempään ja siellä nyt alkutalvesta jää voi olla vaarallisen ohutta", Pulkkanen kertoo ja kehottaa jäillä liikkujia varovaisuuteen.

Joulukuun alun pakkaset ovat lauhtuneet monin paikoin ja nostaneet lämpötilan nollan tuntumaan. Valtakunnallisessa hydrologisessa jäänmittausseurannassa jään paksuus mitataan kolmesti kuussa. Edellinen mittaus tehtiin 10.12., eikä jään paksuus ole siitä juuri lisääntynyt.

Pulkkanen varoittaa, että jään paksuutta on vaikea arvioida pinnalta.

"Ainoa keino, jolla siitä voi varmistua, on tehdä reikä jäähän esimerkiksi kairalla. Siitä mitataan jään paksuus. Pitää olla vähintään viisi senttimetriä kirkkaan näköistä teräsjäätä", Pulkkanen neuvoo. Varsinkin lumisateella muodostuva kohvajää on vaaleampaa ja sen kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantavuudesta.

Jäällä liikkuessa on hyvä pitää pelastautumispuku päällä ja naskalit kaulalla. Puhelin kannattaa pitää sellaisessa paikassa, josta sen saa helposti käsiin, vaikka putoaisi veteen.

"Neuvoisin välttelemään heikoille jäille menemistä. Antaa niiden vahvistua vielä", Pulkkanen kehottaa.

Jään keskimääräisen paksuuden arvioiminen on hankalaa, eikä jäänhavaintopaikkojen mittausasemien lukemaa voi yleistää koskemaan koko järveä. Jää on usein rannassa paksumpaa ja ohenee ulappaa kohti. Ei pidä myöskään ajatella, että vierekkäisten järvien jään paksuus olisi automaattisesti samankaltainen.

Etenkin alueilla, joilla jään päälle on satanut paksu lumikerros, voi lumen alta tukevan jään sijaan paljastua pelkkää sohjoa.

Tällä hetkellä Pohjois-Suomessa jään paksuus vaihtelee 20–40 senttimetrin välillä. Keskisessä Suomessa paksuus vaihtelee juuri jäätyneestä noin 20 senttimetriin ja eteläisessä suomessa juuri jäätyneestä 30 senttimetriin.

"Jäällä on edettävä varovaisesti ja varmistuttava jään paksuudesta omalla kulkureitillä. Jään paksuuden vaihtelu on suurta ja lauhempi jakso vaikuttaa siihen, että jää ei ole varsinkaan virtapaikoilla kantava, ja voi tässä ohentuakin", Pulkkanen toteaa.

Jäänpaksuuden mittaustulokset esitetään vesi.fi-sivustolla, johon ajankohtainen vesitieto on koottuna. Vesi.fi-karttapalvelun kautta voi lähettää myös omia jäänpaksuushavaintoja omasta lähijärvestä. Mittauksia tehdessä tulee muistaa turvallisen jäällä liikkumisen periaatteet.