Tunnistatko nämä kuusi leppäkerttulajia?

Ruutupirkon siivissä on mustia ja keltaisia ruutukuvioita. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa erilaisissa metsä- ja suoympäristöissä. 

Leppäkerttulajit erottaa toisistaan yleensä pilkkujen määrän perusteella. Seitsenpistepirkolla on nimensä mukaisesti seitsemän pilkkua. Kuva: Antti Koli

Seitsenpistepirkko on Suomen yleisin leppäkerttulaji ja kansallis­hyönteinen. Sillä on nimensä mukaisesti punaisissa peitinsiivissä seitsemän mustaa täplää. Silmien takana on kaksi suurta kellan­valkoista täplää. Kooltaan seitsen­pistepirkko on 5,2–8 millimetriä pitkä.

Kaksipistepirkolla on tavallisesti kaksi mustaa täplää punaisissa peitinsiivissään. Joskus peitin­siivet voivat olla mustat, ja niissä on kaksi punaista täplää. Kooltaan pirkko on 3,5–5,5 millimetriä. Laji on yleinen erityisesti kaupungeissa.

Kymmenpistepirkko on kaksipiste­pirkon kokoinen, ja sillä on puna­keltaiset tuntosarvet. Sen väritys vaihtelee. Peitin­siivissä on tavallisesti kuusi mustaa täplää, mutta täplät voivat olla myös punakeltaisia. Joskus sillä on vain kaksi isoa täplää. Kymmenpistepirkko on runsain Suomen lounaisosissa.

Viisipistepirkko on harvalukuisempi laji, joka muistuttaa paljon seitsen­pistepirkkoa. Sillä on nimensä mukaan vain viisi pistettä.

22-pistepirkon eli ahopirkon peitinsiivet ovat keltaiset, ja niissä on mustia täpliä. Kooltaan pirkko on 3–4 millimetriä.

Ruutupirkon peitinsiivissä on joko mustia ruutumaisia kuvioita keltaisella pohjalla tai päinvastoin. Kuviot ovat osittain yhteen sulautuneita. Ruutupirkko on punasiipisiä leppäkerttuja selkeästi pienempi. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa erilaisissa metsä- ja suoympäristöissä.