Ylenpalttinen valkohäntäpeurakanta koettelee maanomistajan kärsivällisyyttä – "Osa viljelijöistä on sitä mieltä, että ampukaa kaikki monttuun" - Erä - Maaseudun Tulevaisuus
Erä

Ylenpalttinen valkohäntäpeurakanta koettelee maanomistajan kärsivällisyyttä – "Osa viljelijöistä on sitä mieltä, että ampukaa kaikki monttuun"

Maarit Kallio aloitti viisi vuotta sitten metsästyksen – osin sen vuoksi, että hän halusi olla kantamassa vastuuta peurakannan koosta.
Rami Marjamäki
Maarit Kalliolle valkohäntäpeurat ovat läpeensä tuttuja eläimiä.

Kun valkoinen häntä alkaa väpättää, se enteilee, että pian peura ottaa jalat alleen. Tämän on vuosien varrella pannut merkille eteläisessä Sastamalassa, Sammaljoen kylässä asuva Maarit Kallio.

Valkohäntäpeurat tuotiin 1930-luvulla Yhdysvalloista Laukon kartanoon, kun kartanon silloinen omistaja, paperitehtailija Rafael Haarla innostui ottamaan vastaan amerikansuomalaisten ideoiman lahjan suomalaisille. Muutaman vuoden kuluttua peurat vapautettiin luontoon.

Sammaljoelta on linnuntietä vain noin 20 kilometriä Vesilahdelle Laukon kartanoon, joten ollaan aivan vieraslajin alkukodin liepeillä – ja Amerikan-bambit ovat Kalliolle tuttuakin tutumpia elämänkumppaneita.

”Silloin kun olin pikkutyttö 1970-luvulla, peuroja oli ensimmäisen kerran paljon. Sitten kantaa saatiin alemmas, ja nyt se on taas kasvanut suureksi. Ensin pitäisi saada kasvu taitettua ja sen jälkeen määrä reilusti alemmaksi.”

Peuratiheillä alueilla monet ovat kurkkuaan myöten täynnä tätä vieraslajia. Ne aterioivat ja verottavat satoa isoina laumoina pelloilla. Niille erityisen hyvin maistuvien herkkujen kuten kuminan tai porkkanan viljely voi käydä mahdottomaksi.

Kallio kasvattaa simmeltal-rotuista lihakarjaa. Lumisina talvina peurat repivät nälissään lehmien rehupaaleja ja keväisin aitojen paikkaamisessa on urakkaa, kun aitalangat ovat lähteneet sorkkaväen mukaan.

”Eivätkä peurakolarin ajaneet ole varmaan kauhean tykästyneitä tilanteeseen.”

Pihaistutusten ja kasvimaiden tihutyöt koettelevat kotipuutarhureiden pinnaa. Kalliolla on iso koira, jonka hän arvelee pitävän aika hyvin peuroja loitolla pihasta. Ei tosin kovin kaukana, sillä hänen vakituinen – ja tulosta tuottava – kyttäysjahtipaikkansa on ihan pihattonavetan takana.

”Osa viljelijöistä on sitä mieltä, että ampukaa kaikki valkohäntäpeurat monttuun.”

Kallio ymmärtää tätä näkökantaa, sillä hänenkin mielestään laji menestyy liian hyvin. ”Peura on oppinut käyttämään ihmisen suomia mahdollisuuksia. Se hyötyy mosaiikkimaisesta ympäristöstä, missä on peltoa ja metsää.”

Kallio ei usko, että Suomesta löytyisi yhteistä tahtoa kitkeä koko lajia pois. Hän aloitti viitisen vuotta sitten metsästyksen, osin sen vuoksi, että halusi olla kantamassa vastuuta kannan koosta.

”Peura on hyvää riistalihaa. Mielestäni se on myös eettinen kysymys, että saalis hyödynnetään.”

Rami Marjamäki
Peurat saapuvat illalla metsän siimeksestä pellolle ruokailemaan.

Metsästysseurassa ja riistanhoitoyhdistyksessä toimiminen on Kallion mielestä ollut avartavaa. Hän kannustaa maanomistajia metsästysharrastukseen.

”Kannan pistäminen kuriin ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Se vaatii paljon työtä.”

Runsas peurakanta merkitsee katettua ruokapöytää petoeläimille. Niitä löytyy Sammaljoeltakin. Ilvekset ovat yleistyneet ja ahmahavaintojakin on tehty. Näistä lajeista ei ole murheita koitunut, mutta suden levittäytyminen mietityttää karjatilallista.

”Karja on luomussa, joten sen on pakko laiduntaa. Susilaumalle lehmän tai vasikan saalistus ei ole mikään ongelma.”

Rami Marjamäki
Maarit Kallio toivoo, että yhä useampi maanomistaja innostuisi osallistumaan metsästykseen. Hänelle itselleen metsästyksen aloittaminen on ollut avartava kokemus.

Millainen eläjä valkohäntäpeura sitten omilla mailla on? Ainakin varsin paikkauskollinen, Kallio tietää.

”Peuralla on aika pieni reviiri. Vaikka laumasta olisi edellisenä päivänä ammuttu peura, niin ne tulevat uudestaan samalle pellolle.”

Kallio on meinannut monta kertaa ajaa peurakolarin oman viljankuivurinsa nurkalla.

Metsissä peurat kulkevat samoja reittejä ja tekevät omia polkujaan. Hirviä ne näyttävät vähän väistävän.

Metsätaloudessa oma kotoinen hirvemme on Kallion kokemuksen mukaan selvästi suurempi riesa kuin peura, vaikka peuratkin voivat puuntaimia kaluta.

Valoisassa kevätillassa tupsahtaa Kallion peltoja halkovan tien molemmille puolille peuroja ruokailemaan.

”Kunhan tämä kanta nyt saataisiin pysymään kohtuuden rajoissa”, Kallio huokaisee.

Lue myös:

Kaurispukeille katettiin pitopöytä – makean ja suolaisen yhdistelmä on vastustamaton

Rami Marjamäki
Peurat ovat kulkeneet pellonreunaa.

Lue lisää

Lukijalta: Peuroista pitäisi maksaa tapporaha – ne tuhoavat puutarhat, pellot ja liikenneturvallisuuden

Peurasta voisi maksaa tapporahan

Peurojen määrä kuriin

Haitallisten vieraslajien torjuminen vaatii pitkäjänteistä työtä – Lue vinkit yleisimpien lajien torjuntaan