Kuolaintutkimuksen viimeinen osa valmis: Puolella kenttäratsuista havaittiin jonkinlaisia jälkiä kuolaimista kilpailun jälkeen
Tutkija Kati Tuomola kannustaa myös ratsastajia seuraamaan kuolainaluetta, sillä suurin osa suun vaurioista ei näy ulospäin verenvuotona.
Keskipaksu, nivelinen kuolain on tutkimukseen mukaan paras valinta kenttäratsastukseen. Kuvan kuolaimista varsinkin takana oleva nahkapäällysteinen puoltajakuolain on paksu. Sen todettiin ravihevosilla tehdyissä tutkimuksissa aiheuttavan yleisemmin vaurioita. Kuva: Kari SalonenPuolella kenttäratsuista kuolaimiin liittyviä suuvaurioita kilpailusuorituksen jälkeen, osoittaa kansainväliseen julkaisuun hyväksytty suomalaistutkimus.
Tutkimus on osa hanketta, jossa Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on tutkittu kuolaimia ja kuolainalueen mahdollisia vaurioita. Aiemmissa julkaisuissa on pääosassa ollut raviurheilu.
Ohuilla tai paksuilla kuolaimilla kilpailevilla kenttäratsuilla oli suurempi riski kohtalaisiin tai vakaviin suuvaurioihin kuin keskikokoisilla kuolaimilla kilpailevilla hevosilla, ja suorat kuolaimet olivat yhteydessä hammasloman vaurioihin.
Tohtorikoulutettava, eläinlääkäri Kati Tuomola Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta suosittaa, että jos hevosen suun koko ei ole tarkasti tiedossa, turvallisin valinta on keskipaksu, 14–17 millimetrin nivelinen kuolain.
Tammoilla ja toisaalta lämmin- ja kylmäveriratsuilla todettiin tutkimuksessa suurempi riski suun vaurioihin kuin ruunilla tai poneilla.
Tutkituista 208 hevosesta 52 prosentilla oli vaurioita kuolainten alueella. Mustelmia oli 39 ja haavoja 19 prosentilla. Luokittelun mukaan 48 prosentilla ei ollut akuutteja vammoja, 22 prosentilla vauriot olivat lieviä ja 26 prosentilla kohtalaisia. Vain neljällä prosentilla vauriot olivat vakavia ja verta havaittiin suun sisällä yhdellä ratsulla.
"Koska suurin osa suun vaurioista ei näy ulospäin verenvuotona, olisi kuolainaluetta tarkkailtava ja kilpailun järjestäjien olisi myös hyvä tehdä systemaattisia arvottuja suutarkastuksia", Tuomola suosittaa.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen Ratsastajainliiton (SRL) kanssa. Kenttäratsastukseen kuuluu kolme osaa: este-, koulu- ja maastokokeet.
Jopa 95 prosenttia kysytyistä ratsastajista halusi hevosensa osallistuvan tutkimukseen, jossa tarkastettiin satunnaisesti valiten 208 hevosta. Ne osallistuivat vuosina 2018–2019 kahdeksaan kisaan Länsi-Suomen alueella.
Suun etuosa tutkittiin hevosilta viimeisen osakokeen eli maastokisan jälkeen.
Hevosista 127 oli lämminverisiä ratsuhevosia, 52 kylmäverisiä ja 29 poneja.
Kati Tuomola, Nina Mäki-Kihniä, Anna Valros, Anna Mykkänen & Minna Kujala-Wirth. Bit-related lesions in event horses after a cross-country test.
Koko tutkimus on luettavissa englanninkielisestä Frontiers in Veterinary Science -lehdestä.
Lue myös Kati Tuomolan tutkimuksen muista havainnoista:
Kuolaintutkimuksesta kova pulina – "tutkimusta tarvitaan lisää kunnon kokonaiskuvan saamiseksi"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


