Kun rajavartiosto tarkisti varsavalvojaiset – Taina Ansela kasvattaa suomenhevosia Latviassa Venäjän rajan tuntumassa

Taina Ansela viihtyy hevosineen Latvian laajoilla laitumilla. Kuva: Taina Anselan albumi

”Tulin tänne vähän niin kuin lomalle”, Taina Ansela kertoo nelisen vuotta sitten tapahtuneesta irtiotosta arjesta. ”Mutta sitten tuli korona, ja sitten tuli tuo sota.”

Nyt hänellä on 16 hevosta, joista 5 FWB-ratsuja ja 11 suomenhevosia. Ne asuvat kahdessa laumassa: toisessa tammat, toisessa oriit. Molemmilla on 10‒15 hehtaaria laidunta ja metsää. Pieni kivinavetta ja vanhan kolhoosin rakennukset ovat säiden varalle, mutta lähinnä hevoset asuvat laitumillaan. Kolme suomenhevosvarsaa on ehtinyt syntyä Latviassa.

Latviaan Ansela päätyi, kun hän kotona Kerimäellä lumihangessa kahlatessaan päätti, että etelämpään tästä pitäisi päästä. Latviassa asuva ystävä kertoi omasta asuinmaastaan, ja Latviasta löytyikin vuokralle Anselalle sopiva tila. Sen omistajat tekevät töitä Suomessa ja asuvat vain kesällä muutaman kuukauden Latviassa. Ansela muutti heidän taloonsa, ja heidän ollessaan kotonaan hän muuttaa vaatimattomaan mökkiin.

”Täällä olen saanut hengähtää, ja ehtinyt vihdoin puuhastellakin hevosten kanssa”, Ansela kertoo.

Ehkä mielenkiintoisinta on ollut seurata, kuinka hevoset laajoilla laitumilla muuttuvat alkukantaisempaan suuntaan.

”Ne ovat valppaampia, kun alueella liikkuu villisikoja, kauriita, kettuja ja muita eläimiä, ja ne esimerkiksi mieluummin hakkaavat kaviollaan ojasta jään rikki kuin juovat sulaa kaivovettä”, Ansela kuvaa.

Hän kertoo viettäneensä Latviassa hiljaiseloa, joten suomenhevonen ei ole hänen myötään tullut sen tutummaksi latvialaisille.

”Tämä on vähän kuin Kainuussa eläisi. Väki ikääntyy ja talot hiljenevät”, Ansela hahmottelee.

Ajelutusta hevosilla on kyselty, ja kyllä Ansela suunnittelee sitä vielä tekevänsä, niin paikalliset saavat tutustua suomenhevoseen. Valjaat otettiin mukaan Suomesta, ja Latviasta löytyy kyllä hevoskulkupelejä, sillä monessa paikkaa ne olivat vielä parikymmentä vuotta sitten arkikäytössä.

Taina Anselan suomenhevosista vasemmalla Eno Kullervo ja oikealla Nikkolo. Kuva: Taina Ansela

Ansela on kasvattanut suomenhevosia ja suomenpienhevosia pienimuotoisesti jo 23 vuotta. Ensimmäiset omat tammat olivat Missappee ja pienhevoslegenda Jessimon emästä ollut tamma Jesteri. Molemmista tuli hänelle kantatammoja, ja Missappeen tyttärentytär on varsonut Latviassa kaksi varsaa oriista ja Jesterin pojantytär yhden, kaikki oriista Nikkolo.

Varsat tunnistetaan Latviassa suomenhevosiksi sikäläisen tunnistajan toimesta. Jos niille haluttaisiin ravikilpailuoikeus, ne pitäisi käyttää Suomessa tunnistettavana syntymävuoden aikana.

Puolet laumasta on pienhevosia, toiset kookkaita.

Latviassa Ansela rakastaa erityisesti hevosten suuria ja monipuolisia laitumia.

”Täällä on kaikkiaan hevosille valtavasti tilaa. Riikan lähellä mainostettiin karsinapaikkoja hevosille täysihoitotallissa, jossa jokaiselle on puolen hehtaarin tarha”, hän hymyilee.

Suvinelli vetämässä paalia Latviassa. Kuva: Taina Ansela

Maataloudessa kulkevat rinnakkain vanhanaikaiset ja modernit asiat. Pienet punaiset neuvostoajan traktorit puksuttavat perunamailla ja toisaalla kerrostalonkokoiset puimurit puivat rinnakkain isoilla pelloilla

Vaikka Latvia on Savoa etelämmässä, siellä on kunnon talvi, lunta ja pakkanenkin joskus alle kahdenkymmenen, mutta lyhyempi talvi on armollisempi, Ansela kertoo. Heinävuosi oli kuitenkin niin kehno, että hän varautuu tarvittaessa ostamaan heinää myös Suomesta.

Kun Ukrainan sota syttyi, Ansela sanoi vanhalle luottotammalleen, että otetaan me Molotovin cocktailit käyttöön, jos ne tänne tulevat. Hän päätti jäädä Latviaan, sillä samalla tavallahan Suomikin on Venäjän naapurimaa, ja Latvia oli Nato-maa jo sodan alkaessa.

Omia asioitaan arkeen sota tuo. Myös Latviassa huolena ovat olleet Venäjän kautta tulevat pakolaiset. Koska raja on lähellä, Anselan paperit on tarkastettu moneen kertaan, kun hän liikkuu laitumia vahtimassa. Ja kun loppukesällä oli varsanvalvojaiset puolenyön aikaan, tulivat rajavartijat paikalle tarkistamaan, mitä liikettä laitumella tapahtuu.

”Ajattelin, että tämähän on hyvä, jos tulee ongelmia, niin voin vain huutaa apua paikalle”, Arvela naurahtaa.