Läsipäinen L Fräulein Helga eli Elli on Katri Klingan kilpakumppani ja ystävä. Kuva: Viivi Wilenius
Kyralta saatu vahva pohja kantaa Katri Klingaa tänäkin päivänä – ”Ei paineita eikä odotuksia, vaan iloa hevosten kanssa elämisestä”
Kouluratsastuksen harrastajalla on tänä vuonna ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen taskussaan kansallinen kilpailulupa.
Katri Klinga hankki Madde-varsan viime kesänä. Hän odottaa innolla yhteistä matkaa. Kuva: Minna PekkonenMT Viikon ratsastaja Katri Klinga oli kymmenvuotiaasta 21-vuotiaaseen aktiivinen ratsastuksen harrastaja. Lahden Messilässä harrastuksensa aloittanut tyttö sai taitojensa kehityttyä ratsastettavakseen erilaisia hevosia ja itselleenkin käsittämättömästi onnistuneen isän suostuttelun jälkeen oman ponin. Kantorin kanssa hän saavutti juniorien kouluratsastuksessa pronssia.
18-vuotiaana tie johti Ruskeasuolle Kyra Kyrklundin valmennettavaksi.
”Kyran kautta sain seuraavan hevoseni, kuuman ja menevän Alie-ruunaan. Kun istuin ensi kertaa sen selkään, ajattelin, että mitähän tästä seuraa. Kyra vain totesi, että toi hevonen sopii sulle”, Klinga muistelee.
Seuraavina vuosina hän lajille omistautuneena valmentautui ja kilpaili Alin kanssa.
”Iloisimpia muistoja noilta vuosilta on kansallisten kilpailujen voitto ja se vuosi, kun kouluratsastuksen valiomerkkipisteissä olin Kyran jälkeen listalla kakkosena. Kahdesti olimme Alin kanssa nuorten maajoukkueessa Suomea edustamassa ja SM-pronssia saavutimme kerran.”
Klinga toteaa saaneensa Kyra Kyrklundilta niin vahvan pohjan omaan tekemiseensä hevosten kanssa, että se kantaa vielä tänäkin päivänä, vuosikymmeniä myöhemmin.
Opiskelut, parisuhde, perheen perustaminen ja työelämä katkaisivat Klingan ratsastusharrastuksen liki 15 vuodeksi. 2000-luvun alussa perhe muutti pääkaupunkiseudulta takaisin Lahteen. Eräs ruokakauppareissu muutti perheenäidin arjen.
"Törmäsin kaupassa Messilän Anu Iivanaiseen. ´Nyt Kati tulet takaisin tallille´, Iivanainen tokaisi ja jotenkin mä sinne sitten menin. Ja tälle tielle jäin.”
Vuosia myöhemmin hän on nyt kahden tamman omistaja ja käy monta kertaa viikossa Helsingistä Orimattilassa Siiri Kyrön tallilla ratsastamassa kymmenvuotiasta Fräulein Helgaa eli Elliä. Tamman hän on omistanut siitä asti, kun se oli kaksivuotias. Kasvamassa on myös yksivuotias Kyrö Marimba eli Madde.
Klinga kertoo, että hänen elämässään rakasta hevosharrastusta on kannustanut ja tukenut kaksi tärkeää ihmistä: jo edesmennyt oma isä ja aviomies.
”Isäni ja mieheni lisäksi olen iloinen siitä isosta joukosta ystäviä ja kannustusjoukkoja, joita harrastuksen kautta ympärilläni on”, hän sanoo.
Muutama vuosi sitten ratsastusharrastus oli vähällä katketa.
”Luulin jo, että olen liian vanha tähän harrastukseen. Ratsastaessa kädet puutuivat, happi loppui ja aivot olivat aivan jumissa. Sitten valmentaja Janne Bergh sanoi, että sinä et nyt ole ihan terve. Minulta löytyikin sitten astma.”
Nyt, kun astmaoireet ovat hallinnassa, on ratsastus ja hevosten kanssa puuhailu silkkaa iloa.
Haastattelua tehtäessä Katri Klinga ajaa Elli-tamma kyydissään Woikoskelle, kohti jo 1980-luvulta lähtien tuntemansa ja arvostamansa Berghin pääsiäistreenejä. Hänen äänensä kuplii iloa ja tyytyväisyyttä, kun hän kertoo hevosistaan ja ihmisistä niiden ympärillä.
”Minulla ei ole ratsastuksessa paineita, enkä lataa hirveitä odotuksia hevosiini. Tämä on vain niin hauskaa: elää hevosten kanssa ja katsoa mihin ne kykenevät. Kun ostaa varsan, se on joka tapauksessa ihan hirveän hauska matka.”
Vaikka Klinga tunnustaakin olevansa urheiluhullu − kuten koko perhe ja sukulaisetkin − ei häntä sytytä menestys, vaan onnistumisen tunne ja yhteys hevosen kanssa.
”Kisat ja rataharkat tuovat treenaamiseen hyvällä tavalla ytyä ja särmää. Ilman niitä saattaisin muuten vain vähän kevennellä ja haahuilla pitkin kenttää. Olen myös paljon rohkeampi, kun tiedän, että nyt pitää vain mennä ja ratsastaa.”
Siiri Kyrön tallilla hän kertoo viihtyvänsä erinomaisesti.
”Siirin systeemi ja asenne hevosia kohtaan on aivan ihana. Jokaiselle hevoselle löytyy paikka ja kaikki ovat arvokkaita. Niihin luotetaan ja niistä ajatellaan sekä puhutaan nätisti. Hevosia ei koskaan tuomita, vaan niiden kanssa eletään ja annetaan uusia mahdollisuuksia, jos joku tie ei onnistu.”
Tänä vuonna Katri Klingan kotiseura, Hollolan Ratsastajat, maksoi jäsenilleen kilpailulupia.
”Otin ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen kansallisen kilpailuluvan. Hauskaa!”
Kilparadoilla hänet nähdään tulevana kautena pirteän läsipäisen Ellin kanssa. Kun Klingan auto kaartaa tallin pihaan, tunnistaa tamma auton äänen ja tulee usein portille jo valmiiksi. Jos emäntä jää penkomaan tavaroita autostaan, saattaa tamma hirnahtaa pienen komennon. ”Alahan tulla sieltä jo!”
Lue aiempia Viikon ratsastaja -haastatteluja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
