Vain puhekupla puuttuu ennen kuin hampaat rouhaisevat tai kavio heilahtaa kohti – vai puuttuuko?

Kati Susi muistuttaa kolumnissaan, että hevosta pitää osata lukea. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Huonona päivänä tallini pikkukirjava eli Punsa-tamma ei ole käyttäytymisessään hienovarainen, vaan hieroo happamat fiiliksensä päin ihmisen pläsiä. Jo ihmisen lähestyessä riimun kanssa se kääntää päänsä pois ja haukottelee. Jos silti erehdyt sen pyydystämään ja viemään harjattavaksi, alkaa hoitotilassa ahterin siirtely, pään ravistelu ja etujaloilla tamppaaminen.

Mikäli tässä vaiheessa ihminen ei hellitä tamman mielestä typeristä aikeistaan, muuttuu hevosen katse tuikeaksi, eivätkä korvat enää heilu, vaan liiskautuvat pysyvästi luimuun. Sen sijaan, että antaisi hevosen aggressiivisuuden kasvun jatkua, on tarpeen ottaa plan B käyttöön: tukku heinää eteen ja hevosen kropan läpikäynti.

Lähes joka kerta on hevosesta joku reagoiva kohta tai vaiva löytynyt − jos ei heti, niin tuonnempana. Joskus pienen heinäkasan rouskuttelu on riittänyt rauhoittamaan tamman vatsan ja mielen. Muutaman kerran olen taluttanut kirjavan otuksen takaisin tarhaansa. Yleensä Punsa on iloinen ja yhteistyöhaluinen.

On todella hyvä asia, että hevonen uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja se sille sallitaan. Viisas välttää ongelmia, eli hevosen syystä tai toisesta kasvavan aggression provosoimista. Ihminen välttyy paljolta tarkkailemalla hevosta.

Jokainen hevonen osoittaa aggressiota aina toisinaan. Laumassa hevoset nahistelevat, mikäli resursseja pitää puolustaa ja saada omaa tilaa. Uhkaavassa tilanteessa pelko lähettää hevosen pakenemaan, mutta jos se ei ole mahdollista, on hevosen puolustauduttava.

Yleensä hevonen varoittaa parillakymmenellä tavalla lajitoveriaan tai ihmistä ennen kuin puree tai potkaisee. Aggression tikapuut on etologi Renate Larssenin luoma havainnollinen malli hevosen aggression kehittymisestä. Kuva: Hanna Hirvonen

Etologi Renate Larssen on tiivistänyt hevosen aggression havainnolliseksi tikapuumalliksi. Larssenin mukaan hevonen viestii olostaan ja aggressionsa kehittymisestä noin kahdellakymmenellä tavalla, ennen kuin se puraisee, potkaisee tai hyökkää ihmisen tai toisen hevosen kimppuun.

Usein sitä huomaa toivovansa, että hevosella olisi puhekupla päänsä päällä kuin Polle Koninkauluksella Aku Ankassa. Vaikka onhan sillä, tavallaan. Se vain löytyy silmin havaittavista signaaleista, ei sanoiksi puettuna.

Aggression portaiden tunteminen, eli hevosen antamien merkkien tarkkailu ja ymmärtäminen on Larssenin mukaan yksinkertainen tapa estää aggression kehittyminen. Käsittelytilannetta ja omaa käyttäytymistä muuttamalla aggressio on mahdollista estää. Näin ehkäistään vaaratilanne, joka käsittelytilanteessa on ihmisen vahingoittaminen puremalla, potkimalla tai suoraan kimppuun hyökkäämällä.

Larssen myös muistuttaa, että hevosen rankaiseminen aggressiivisesta käyttäytymisestä on väärä ratkaisu, sillä se vain lisää aggressiota. Viisas ennakoi ja välttää aggression kehittymisen. Sen jälkeen voi lähteä setvimään, missä ongelman juurisyyt ovat.