Ilmajoella hevosia kasvattavan ammattimuusikon Katariina Lehtolan tavoite on kasvattaa monikäyttöisiä suomenhevosia.
Varsat ovat emänsä mukana ratsastuskentällä vapaina jo imeväisiässä. Näin ne tottuvat siihen ympäristöön.
Tärkeintä hevosen kehityksessä, oli sitten työ- ratsu-, valjakko- tai ravurivarsa, on sydämen ja keuhkojen kehittyminen jo varsana. ”Liike on lääke tässäkin.”
Varsinainen opetus tapahtuu 1–2 vuotiaana, ja kaikki kasvatit oppivat sekä ajolle että ratsuiksi, vaikka ne ovatkin lähtökohtaisesti ratsusuvuista.
”Koen tärkeäksi, että käydään muuallakin kuin kotona. Haluan, että ne oppivat liikenteeseen, jossa liikutaan usein pari kolme hevosta yhdessä. Käydään varsanäyttelyssä ja harjoitellaan myös kuljettamista.”
Muutama kasvatti on ollut edelleen ratsutettavina Ypäjällä Anna Kärkkäisellä.
”Tulisieluisiakin hevosia tarvitaan. Kun jo varsana tehdään niiden kanssa aika paljon, nekin oppivat toimiviksi tulevaan käyttöönsä. Se on mun elämässä tärkeää.”
Muusikko suoritti alkuvuodesta Ylä-Savon ammattiopistossa hevoskasvatuksen ammattitutkinnon.
”Ensin ajattelin, voiko sen suorittaa lainkaan, jos pitää lähteä jonnekin sellaiselle tilalle töihin, missä on paljon hevosia. Mutta kun menin avoimella mielellä, se onnistui hyvin enkä ole katunut.”
Opiskeluun kuului monipuolisesti ammattiasiaa muun muassa ruokintasuunnitelmien teot siitostammoille ja varsoille sekä sairauskavioiden vuolemista.hevosen kavioiden, jalkojen anatomia.
”Kiinnostavaa oli myös todeta ja opiskelijaverkostossa keskustella kasvattajien kanssa esimerkiksi, miten tärkeä tavoite kasvattajalle on löytää hyvä, kullekin varsalle sopiva koti.”
Hän kertoo, että tulossa on jo Ilmajoella pidettävä luoskkakokous, kun ryhmässä oli kasvattajia eri puolilta maata. ”(Porilainen kasvattaja) Maria Rehula on luvannut pitää meille esitystä siitä, kuinka tammaa ja varsaa esitellään varsanäyttelyssä ja jalostusarvostelussa siten, että sen parhaat ominaisuudet saadaan esiin."
Tulisieluisiakin hevosia tarvitaan. Kun jo varsana tehdään niiden kanssa aika paljon, nekin oppivat toimiviksi tulevaan käyttöönsä.
Lehtolan historiasta hevosten kanssa kertoo se, että hän teki aikanaan opinnäytetyön osana opintoja maatalous-metsätieteellisessä. Sen aiheena oli tammanmaito, jota on Suomessa tutkittu vähän, vaikka aikanaan jo arkkiatri Arvo Ylppö syötti sitä keskoslapsille.
”Olen vieläkin kiitollinen niille, jotka lypsivät varsoneita tammoja silloin toimineissa Ypäjän siittolassa sekä Kempin tallilla Asikkalassa.”
Lehtola vertasi maidon sisältämiä kivennäisaineita ja rasvahappokoostumusta ja tilastoi myös tammojen varsomiskertojen lukumäärän, laktaatiokauden vaiheen, lihavuuskunnon vaikutuksia, joita suhteutettiin tammanmaidon koostumukseen. Lisäksi huomioitiin suomenhevosen ja amerikkalaisen lämminverisen rodun eroja.
Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä tammanmaitoa käytetään yleisesti edelleen. Lääkäri saattaa Lehtolan mukaan määrätä sitä ihosairauksiin.
Häntä ilahduttikin, kun Haminan tapahtumassa suomenhevosjärjestöjen osastolla oli myynnissä tammanmaidosta tehtyä ihovoidetta ja saippuaa. Niitä valmistaa Kylämäen hevostila Marttilasta.
Lue myös:
