Susann ”Suski” Fagerström valmentaa ratsukoita ympäri vuoden ja toteaa, että lähes kelillä kuin kelillä pystyy tekemään kunnon treenin ilman, että tarvitsee mennä ravia tai laukkaa. Kuva: Susann Fagerströmin albumi
”Turvallisuus kuntoon ennen kuin kiipeät hevosen selkään pääkallokelillä” – Susann Fagerström kertoo parhaat vinkkinsä talviratsastukseen
Ratsastusvalmentaja Susann ”Suski” Fagerström kertoo tärkeimmäksi ohjeeksi jäätikkökeleillä ratsastaville, että kengitys pitää olla kunnossa niin hevosella kuin ihmiselläkin.
Oikea varustus niin hevosella kuin ihmisellä on talvellakin tärkeää. Kuvituskuvassa ratsastaa Jutta Selin. Kuva: Rami MarjamäkiSuomen talviin osuu nykyään paljon jäätikkökelejä, eikä läheskään kaikilla aktiivisesti ratsastavilla ole maneesia käytössään. Vuosikymmenien ratsastuksenopettaja ja -valmentajakokemuksella vantaalainen Susann Fagerström kertoo, miten talven luistinradoilla selviää ja pystyy tekemään ratsastajan ja hevosen kehitystä edistäviä treenejä.
Turvallisuus ja keskittyminen siihen, mitä on tekemässä. Siinä ovat kaksi tärkeintä asiaa, jotka Fagerström mainitsee onnistuneen ratsastuksen lähtökohdiksi, kelillä kuin kelillä. Ihan ensimmäiseksi pitää varmistaa, että itsellä ja hevosella ei ole kaatumisen vaaraa.
”Huolehdi turvallisuus kuntoon ennen kuin kiipeät hevosen selkään jäätikkökelillä. Hyvät kengitykset sekä hevosilla että ihmisillä kuntoon, eli hevosella hyvät hokit ja ihmisellä esimerkiksi irroitettavat nastat kengissä.”
Kun tolpillaan pysymisestä on huolehdittu, kannustaa Fagerström siirtämään ajatukset ylemmäs.
”Ihmisen mindset, eli selkeä suunnitelma siitä, mitä on tekemässä ja sitten keskittyminen tekemiseen on oleellista.”
Fagerström toteaa, että haastavalla pohjalla ratsastaessa on syytä ensimmäisenä ottaa käynti haltuun. Täysin löysin ohjin aloittamista hän ei suosittele, sillä turvallisempi tapa on aloittaa kevyellä ohjastuntumalla. Hevosen liukastuessa tai kompastuessa riskit ratsukon kaatumiselle ovat pienemmät, jos ratsastaja hallitsee kehonsa ja pystyy tilanteessa tukemaan hevosta ohjalla.
”Keskity aluksi sopivaan vauhtiin ja siihen, että hevonen on sun kanssa eikä sohella omiaan. Hyvä harjoitus alkuun on joko tehdä pysähdyksiä tai jos hevonen on menevällä tuulella, vaihdella käynnin tempoa keskikäynnistä hitaaseen käyntiin. Jos pysähdykset onnistuvat, hirveän hyvä harjoitus on esimerkiksi neljä askelta käyntiä ja seis. Se luo keskittymistä ratsastajaan ja hevoseen.”
Moni ratsastaja jännittyy liukkaalla pohjalla ratsastaessaan. Ihmisen jännitys siirtyy väistämättä hevoseen.
”Kehotietoisuuteen keskittyminen auttaa. Jäntevyyttä ja hyvää tasapainoa hevosen selässä pitää etsiä, jotta voi auttaa tarvittaessa hevosta. Ei pidä myöskään mennä velttona, ajatukset muissa maailmoissa. Se on suorastaan vaarallista.”
Istunta on kokonaisuutena ratsastajan tärkein työkalu ja Fagerström muistuttaa katseen merkityksestä.
”Moni ratsastaja alkaa helposti katsoa alas. Mutta kun katse pysyy laajana ja pehmeänä eteenpäin, on heti parempi mahdollisuus pysyä kyydissä kuin alas katsoen ja etukumarassa.”
Tavoite on ratsastuksessa valmentajan mukaan tärkeä asia.
”Se mihin keskityt, kasvaa. Ei pidä ratsailla miettiä, miten kauhea keli on. Keskittyen voi saada todella tehokkaan hyvän kokemuksen. Hevosillekin tekee hyvää, että ne joutuvat olemaan kuulolla ja keskittymään ratsastajaan ihan käynnissä.”
Esimerkkitapaukseksi käynnin treenaamisen aliarvostuksesta Fagerström ottaa nuoremman itsensä. Hänen oma hevosensa oli pitkään käynnissä kiireinen, mutta asia jäi käsittelemättä, kunnes Hollannissa oli aikaa keskittyä ratsastukseen omilla hevosilla.
”Hevonen oli höselö kävellessään. En ollut koskaan käyttänyt aikaa sen käynnin ratsastukseen, mutta Hollannissa treenasin sitä johdonmukaisesti kolme viikkoa. Vaadin hevosta kävelemään sitä vauhtia mitä halusin ja se tepsi niin hyvin, että hevonen rauhoittui myös kisoissa. Eikä asiaan tarvinnut enää koskaan palata.”
Hän huomauttaa, että hevosen käynti olisi toki hyvä turvallisuuden varmistamiseksi ottaa haltuun jo ennen pääkallokelejä. Talviratsastuksessa kannattaa myös keskittyä ratsastusradan teiden tarkkuuteen.
”Valmentautua voi lähes kelillä kuin kelillä.”
Fagerström toteaa, että Suomessa on suorastaan ”järkyttävän paljon” maneesittomia talleja. Paljon eri puolilla maata valmentavana hän kertoo, että useissa paikoissa valmennukset katkeavat kuukausiksi maneesittomuuden takia. Keli ei kuitenkaan hänen mukaansa estä päämäärätietoista ratsastusta. Ratsastajalle tärkeää on hyvät varusteet ja kerrospukeutuminen.
”Valmentautua voi lähes kelillä kuin kelillä. Kovassakin pakkasessa voi tehdä kunnon treeniä ilman, että tarvitsee mennä paljon ravia ja laukkaa.”
Osa pääkallokelillä ratsastamisen turvallisuutta on myös hevosen tunteminen ja riskien ennakointi.
”Jäätikkökeleillä en menisi hevosen selkään, jos on riski, että putoan. Sanonta ´taitava merimies selviää myrskyistä, joihin viisas merimies ei lähtisi´ pätee myös ratsastuksessa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
