Jarmo Leinonen kertoo, että he yrittivät puolisonsa Mirva Wickstrandin kanssa jo aiemmin saada suomenhevosvarsaa, mutta matkassa oli paljon epäonnea. Alpertto on pariskunnan ensimmäinen oma kasvatti, ja myös siksi niin tärkeä. Kuva: Elina Paavola
Alpertto juoksi niin tasaisesti, että kuski nukahti kyytiin – nyt edessä on harrastajan suuri unelma: ”Moni tällaisesta haaveilee”
Alpertton taustajoukot tietävät, että kuninkuuskilpailun kärkisijat eivät ole realismia. 13-vuotias ori on lieksalaisten raviharrastajien ensimmäinen oma kasvatti.
Tapio Perttunen ohjasti Alpertton toiseksi kesäkuussa 2025 Kouvolassa. Teivon kuninkuuskilpailussa vastaavat sijoitukset olisivat jättiyllätys myös oriin taustajoukoille. Kuva: Terhi Piispa-HelistenAlpertton osallistuminen kuninkuuskilpailuun on jälleen yksi mainio osoitus siitä, miten erityinen laji raviurheilu on. Yhden raviharrastajaperheen unelmasta tulee totta, kun 13-vuotias ori juoksee lauantaina saman lähtöauton taakse kuin esimerkiksi Pro, Alarik Huikea, Evartti ja Vänrikki.
Lieksalaisten Jarmo Leinosen ja Mirva Wickstrandin omistama ori juhlisti kuninkuuskilpailuun pääsyään voittamalla Vieremällä viime perjantaina. Täysosuma oli Alperttolle kauden kolmas. Edelliset voitot olivat tulleet Vieremän juhannusaaton raveista ja kolme päivää myöhemmin Kuopiosta.
Oriin valmentaja Jarmo Leinonen pitää ainakin osaselityksenä hevosen hyvälle vireelle harjoitusolosuhteiden muutosta.
”Parinkymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen tuli olo, että pitää tehdä jotain muutakin. Myimme yrityksen pois ja muutimme eri paikkaan. Nyt treeniolosuhteet ovat olleet tasaisemmat. Ennen piti ajaa melko mäkisissä maastoissa”, Leinonen selittää.
”Tässä välissä hevonen oli myös kaverillani ihan vieraassa tallissa, ja kävin siellä ajamassa. Jonkin verran on tehty myös vesikävelyä.”
Leinonen ja Wickstrand pitivät vuodesta 2006 viime kesään asti Pikkukili-nimistä kotieläinpihaa ja elämyspuistoa.
”Siinä oli parhaina kesinä noin 250 eläintä. Lampaita, vuohia, alpakoita, villisikoja ja muita. Se oli työtä ja työtä vaan. Siksi aika oli kortilla hevosharrastuksessa”, hän kertoo.
Viime vuodet Leinonen on valmentanut vain Alperttoa. Vuoteen 2023 asti hän valmensi myös lämminveritamma Tulip Facea, sitä ennen lämminveriruunia Al Sensa’s Flashia, Tas Lusty Sonia ja K.V. Carlosta.
Läheskään Alpertton kaltaista menijää harrastajavalmentajan käsiin ei ole ennen osunut.
”Ajanpuutteen takia tämänkin radoille tulo myöhästyi. Koelähtö ajettiin vasta kuusivuotiaana”, Leinonen kertoo.
Alperttoon, kuten useimpiin huippuhevosiin, liittyy mielenkiintoinen tarina.
Leinonen ja Wickstrand halusivat jo aiemmin suomenhevosvarsan, mutta ei onnistanut.
”Meillä oli aiemmin tamma, jolla kokeilimme teettää varsaa. Ensimmäinen varsa Siporista kuoli. Seuraava varsa, joka olisi ollut Turon Myrskystä, kuoli tamman mahaan ja tamma piti lopettaa”, Leinonen kertoo.
Sitten lähellä asuvat N.P. -hevosten kasvattajat Anneli ja Raimo Nevalainen tarjosivat kasvattiaan N.P. Ilonaa.
”Ilona on tehnyt meille viisi varsaa, joista Alpertto on ensimmäinen. Kaikki muut on myyty. Tämäkin oli tarkoitus laittaa myyntiin Joensuun Kuninkuusravien (2015) varsahuutokauppaan, mutta tämä oli ensimmäinen oma kasvatti, emme raaskineet”, Leinonen muistelee.
Se oli hyvä päätös. Sen ansiosta lieksalaisharrastajien unelmasta tulee viikonloppuna totta.
Mutta tarinassa on muitakin hienoja värejä.
Leinonen kertoo, että Alpertton nimi liittyy hänen jo edesmenneeseen appiukkoonsa.
”Hän oli nimeltään Pertti. Hän ei seurannut raveja oikeastaan lainkaan, mutta sanoi, että tulee raveihin sitten, kun tuomme oriin starttiin. Mutta hän kuoli yllättäen, kun Alpertto oli kolmevuotias.”
”Ja tästä piti tulla Alpertti, mutta Hippos ei hyväksynyt nimeä. Piti sitten muuttaa viimeinen kirjain”, Leinonen naurahtaa.
Aiemmin Leinonen ja Wickstrand ovat vastanneet myös Alperton hoidosta, mutta viime kesästä alkaen oriin hoitaja on ollut heidän poikansa tyttöystävä Riina Härkönen.
”Edellinen täysin lieksalaisomistuksessa ollut hevonen Kuninkuusraveissa oli Ihme-Puli vuonna 1976. Sen hoitaja ja apuvalmentaja oli Riinan ukki. Eli tavallaan nyt 50 vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutuu”, Leinonen sanoo.
Viime vuonna Oulun Kuninkuusraveissa Alpertto juoksi pronssi- vs. hopeadivisioonafinaalissa. Tuolloin kilpailu pilaantui laukkaan, jotka ovat olleet sen kilpailu-uralla erittäin harvinaisia. Kuva: Terhi Piispa-HelistenLeinosen mukaan taustajoukot aikovat ottaa kuninkuuskilpailun ennen kaikkea upeana kokemuksena.
”Mukana olo on pääasia. On realiteetti, ettei siellä ole mahdollisuutta napsia kuin häntäpään sijoituksia. Ja hyvä, että saatiin kaksitoista hevosta mukaan. Miltä päälähtö olisi näyttänyt, jos Sokettia, Vieskoffia ja Alperttoa ei olisi ilmoitettu mukaan”, hän miettii.
Toisaalta hevosesta löytyy kuulemma tarvittaessa vauhtiakin.
”Kun tämä voitti Vermossa talvicupin karsinnan tammikuussa 2023, viimeistelyssä Joensuun radalla ajoin GPS-laitteen mukaan maalisuoran 17-vauhtia talvikelissä. Siellä oli ratamestarikin katsonut, että nyt mennään aika lujaa”, Leinonen kertoo.
”Kuskitkin tietävät, että vauhtivaroja löytyy.”
Ravipaikoilla Alpertto toimii valmentajansa mukaan ”kuin ajatus”.
”Olen ihmetellyt, miten tämä voi olla niin rauhallinen, kun vieressä on kiiman lopussa olevia tammoja. Mutta tämä vaan nukkuu lämmityksen jälkeen, keskittyy omaan itseensä eikä elämöi yhtään. Vieremälläkin viime perjantaina vieressä oli tamma, ja tämä nukkui jo ennen lämmitystä”, Leinonen ihmettelee.
Joskus Alpertto tuudittaa myös kuskinsa uneen, niin tasaista ja pehmeää sen kyyti voi olla.
”Toissa talvena ajoin Alpertton kanssa reellä pitkiä, sellaisia puolentoista-kahden tunnin lenkkejä. Kahdella eri kerralla nukahdin rekeen ja putosin kyydistä. Hevonen pysähtyi ja odotti, että nousin takaisin kyytiin”, Leinonen kertoo.
”On tämä ihan uskomaton tapaus, että on tällainen ensimmäinen hevonen.”
”Vieressä on kiiman lopussa olevia tammoja. Mutta tämä vaan nukkuu lämmityksen jälkeen, keskittyy omaan itseensä eikä elämöi yhtään.”
Leinosen puhuessa hevosestaan läsnä on sopivasti huumoria ja vahva kunnioitus luontokappaletta kohtaan. Teivossa Alpertton taustajoukot tunnistaa paidoista, joissa lukee ”Mopolla moottoritielle”.
”Kun kuulin, että Alpertto pääsi mukaan pääkilpailuun, tällainen juolahti mieleen. Vähän huumorillakin siis lähdetään mukaan, vaikkei hevosta siinä mielessä tarvitse väheksyä, että se olisi mopo muiden joukossa”, Leinonen pyörittelee.
Juttujen perusteella kuulostaa enemmänkin siltä, että Alpertto on kuin tasaisesti puksuttava Harley-Davidson, jonka saa halutessaan kiihdytettyä hurjaankin vauhtiin.
Sellaisen menopelin kyytiin ohjastaja Henri Bollströmin ei auta nukahtaa.
”Eihän siellä tietenkään ole kahtatoista hevosta, joilla olisi mahdollisuus kuninkuuteen. Ja kärki on tosi kova. Meidän juttu on se, että saamme olla mukana.”
”Moni tällaisesta haaveilee, mutta harvalla unelma toteutuu. Ajatella, ensimmäinen oma kasvatti, ja se on tehnyt tällaisen uroteon. Tällä hevosella on valtava paikka meidän elämässämme, ja tulee aina olemaan”, Leinonen kuvailee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
