Kouvolan Valkealassa asuva Juha Jokiranta on toisen polven hevoskasvattaja. Juhan isä Tarmo Jokiranta on kasvattanut 77 hevosta, ja Juhankin nimiin on syntynyt jo 40 varsaa. Tänä vuonna Jokirannalle pitäisi syntyä neljä varsaa.
”En tiedä mistä isä innostui kasvattamisesta jo nuorena. Ei olekaan koskaan ollut puhetta aiheesta”, Juha Jokiranta nauraa. ”Minun lapsuudessani oli ihan itsestään selvää, että kotona on tammoja ja varsoja. Ja sama se on edelleen, kesä ei tunnu miltään, jos ei ole pikkuvarsaa pihassa.”
Tarmo Jokirannan kasvatit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suomenhevosia. Juha sen sijaan on kasvattanut tähän mennessä 24 lämminveristä ja 16 suomenhevosta. Nyt kantavista tammoista kaksi on lämminverisiä ja kaksi suomenhevosia.
”Jos valita täytyisi, niin varmaan minä pohjimmiltani olen enemmän suomenhevosmies”, Juha Jokiranta pohtii. ”Laadukkaita suomenhevostammoja vaan on vaikea hankkia, kun ei viitsi puuhata ihan minkä tahansa hevosten kanssa.”
Juha Jokiranta onkin panostanut laatuun. Tallin lämminveritammat ovat oma kasvatti Ain’t She Sweet (Andover Hall) 12,1a ja Jokirannan itse Harrisburgin huutokaupasta ostama Baby I’m Bad News (Yankee Glide) 12,6a. Kokonaan oma suomenhevostamma on suvukas Samarine (Suikku), jonka jälkeläisiä ovat mm. Elias Intomieli ja Elias Juonetar. Veljensä Aki Jokirannan kanssa Juha omistaa 23,6-aikaisen Veluurin (Turo), joka siirtyi veljesten omistukseen viime syksynä.
”Äiti kuoli viime toukokuussa, ja syksyllä isä sanoi, että tulkaa hakemaan tamma ja varsa pois. Isä on ihan hyvässä kunnossa, mutta hevosten pitämisen hän nyt lopetti.”
Akin ja Juhan äiti Oili Jokiranta oli myös intomielinen hevosihminen. Itsekin kilpaa ajanut Oili oli omaa sukuaan Niveri, ja Kymenlaakson menestysmiehiin kuuluva Pertti Niveri onkin Akin ja Juhan eno.
Juhan isoveli Aki Jokiranta on ajanut yli 500 starttia kilpaa, mutta Juhan kilvanajoura jäi aikanaan kahden startin mittaiseksi. Heti ensimmäisestä startista tuli voitto, ja kilvanajaminen tyrehtyi melko harvinaisesta syystä.
”Ei ollut oikein sopivaa hevosta, kun isällä oli siihen aikaan niin hyvät hevoset. Kun tallissa oli Pimun Piirto ja muita hyviä tammoja, niillä oli turha lähteä harjoittelemaan, kun ne kilpailivat sen verran kovalla tasolla”, Juha kertoo.
Kilvanajot ovat yli 20 vuoden takaa, mutta nyt 44-vuotias Juha suunnittelee tenttivänsä ravikorttinsa uudelleen voimaan.
”Olen ajatellut, että jotain pikkuraveja voisi joskus ajaakin, mutta katsotaan jääkö se suunnitelmaksi.”
Tallissa on nytkin kaksi-, neljä- ja kuusivuotiaat ajohevoset.
”Ihan tarkoituksella niitä on jätetty itselle. Kilpahevonenkin olisi kiva olla, kun hevosen kuitenkin saa itsekin valjaisiin. Tässä on ihan mukava treenata, kun Anttilan harjoitusrata on parin kilometrin päässä, ja sinne pääsee hevosella ajamalla.”
Yhteensä Juhan ja hänen puolisonsa Jenni Vihervuoren tallissa on yhdeksän hevosta. Juha työskentelee paperitehtaalla ja Jenni on sairaanhoitaja. Hevoset ovat molempien rakas harrastus.
”Yhdeksälle hevoselle on paikat, eli määrä on ihan maksimissa. Kaikki hevoset ovat omia, seitsemän kokonaan ja kaksi puoliksi Akin kanssa”, Juha Jokiranta laskee.
”Kun hevoset ovat tässä kotona, tällä lailla pystyy harrastamaan, mutta kulupuoli on noussut monessa asiassa – enkä moiti ketään, kyllä jokaisen pitää saada työlleen palkkaa. Meillä auttaa, kun saa esimerkiksi heinät omasta pellosta, ja jos kaikki olisi ostossa maailmalta, kulut kyllä karkaisivat meikäläisen ulottumattomiin. Tässä ei kuitenkaan voi laskua kirjoittaa mistään muusta kuin varsan myymisestä.”
Jokiranta kertoo oman riman nousseen vuosien saatossa hevosten suhteen.
”Resurssien mukaan olen yrittänyt panostaa hevosainekseen, että olisi sellaiset tammat, joista voi jotain odottaakin. Kun talliin joka tapauksessa menee joka aamu, täytyy yrittää panostaa myös laatuun.”
Kasvatit ovat käyneet Juha Jokirannan mukaan kaupaksi varsin hyvin. Viime kesänä hänelle syntyi yksi suomenhevonen ja yksi lämminverinen, joista suomenhevosvarsa on myyty ja lämminverinen myymättä.
”Kyllä hyvä varsa kauppansa tekee”, Jokiranta kuvailee. ”Etenkin suomenhevosvarsat ovat menneet hyvin kaupaksi. Lämminveristä voi olla vaikea saada keskellä talvea myydyksi, mutta ei niidenkään kanssa ole ongelmaa ollut. Jos on hyvä varsa, ei sellaisen kanssa ole tarvinnut tappiota kärsiä.”
”Kohderyhmä on rotujen kesken vähän erilainen. Suomenhevosvarsat menevät usein itse harrastaville, mutta lämminveristen markkinat ovat usein kimppahommia. Se on mielestäni hyvä, että valmentajat ovat itse aktivoituneet hankkimaan kimppoja ja hevosia.”
Jokiranta on itsekin ollut perustamassa paria kimppatallia kasvattiensa ympärille ja jatkanut niiden osaomistajana. Nelivuotias Massive Shine (Muscle Massive – Baby I’m Bad News) siirtyi hiljattain Heikki Mikkoselta Veijo Heiskaselle, kolmevuotias Wanna Be My Lover (Enjoy Lavec – Baby I’m Bad News) taas on Ruotsissa Pasi Aikiolla.
”Kimpat lähtivät ihan siitä, kun kaverit rupesivat kyselemään kimppavarsaa. Molemmat on jaettu 15 osuuteen”, Juha Jokiranta kertoo. ”Wanna Be My Lover päätyi Aikiolle, kun yksi kimpassa oleva kaveri esitti, että varsa vietäisiin Ruotsiin. Vaihtoehtoina oli Timo Nurmos ja Aikio, ja kun Nurmos ei vastannut mihinkään yhteydenottoihin, varsa päätyi Aikiolle, kun hän vastasi heti puhelimeen.”
Hevoskasvatuksen fiiliksiä Juha Jokiranta pitää positiivisempina kuin joitakin vuosia sitten.
”Välillä tuntui, että monelle jäi varsoja käsiin, mutta tilanne on mielestäni parantunut”, hän arvioi. ”Ainakin toistaiseksi palkinnot ja kasvattajapalkinnot ovat hyvällä tasolla. Kun palkinnot ovat näin hyvät, hyvän hevosen omistaja voi tienatakin, ja kasvattajapalkintoinakin voi saada hyvän korvauksen harrastukselleen.”
Tänä vuonna varsoja odotetaan Parvelan Retusta, Välähdyksestä, Bird Parkerista ja Knows Nothingista.
”Ain’t She Sweet siemennettiin pariin kiimaan SJ’s Caviarilla, mutta vaihdettiin sitten heinäkuussa Knows Nothingille. En yleensä ole vaihtanut oritta kesken kauden, vaan on koetettu samalla loppuun asti, mutta on tyhjän tamman pitäminen sen verran raskasta, että vaihdettiin tuorespermalle.”
Ensimmäistä varsaansa kantava Ain’t She Sweet on Jokirannalle merkityksellinen hevonen. Reilut 40 000 euroa tienannut tamma on hänen ansioitunein kasvattinsa.
”Parhaita ravikokemuksia oli, kun se voitti Rovaniemen Kuninkuusraveissa. Siinä oli vähän sellaista Lapin eksotiikkaakin”, Jokiranta naurahtaa. ”Ain’t She Sweet juoksi urallaan 16 voittoa, joista 13 tuli keulasta. Silloin se kuitenkin voitti maililla radalta 12.”
”Ain’t She Sweet on oikein moiski, hieno tamma. Se jäi terveenä siitokseen, ja luulen, että sillä on annettavaa silläkin puolella.”
Tulevan astutuskauden orivalintoja Jokiranta ei ole vielä tehnyt.
”Mahdollisimman hyvillä oriilla astutetaan, mutta lämminveristen kanssa rahapolitiikkakin tietysti vaikuttaa. Suomenhevosissahan on se kiva puoli, että hintojen puolesta voi astuttaa ihan millä haluaa. Kalleimpienkin oriiden maksut ovat sellaisia, että ei niillä hinnoilla saa lämminveripuolella oikein mitään.”
Orivalintoja tehdessään Juha Jokiranta kertoo tähtäävänsä vain mahdollisimman hyvään kilpahevoseen.
”Suomenhevospuolella aina pelätään sukusiitosasteen nousua, mutta jonkinlainen kynnys olisi astuttaa huonommalla hevosella vain sukusiitosastetta laskeakseen”, hän huomauttaa. ”Olisi hienoa, jos vaikka Kirpun isälinja pysyisi vahvasti elossa, mutta sellaiseen työhön tarvitaan jo pankinjohtajankin tukea.”
Hevoskasvattajan parhaita aikoja on Juha Jokirannan mukaan kaksi.
”Pikkuvarsoja on hienoa seurata, ja onhan se mahtavaa, kun kasvatit juoksevat ensimmäisiä starttejaan. Varsinkin jos siitä aloittelevasta kasvatista näkee, että sillä on oikean hevosen otteet.”
