Mikkelin raviradan merkkimies Jaakko Laitinen on kuollut

Jaakko Laitinen 1947–2026. Kuva: Ville Toivonen

Suomen kaikkien aikojen merkittävimpiin raviratajohtajiin kuulunut Jaakko Laitinen on poissa. Laitinen kuoli reilun vuoden vakavan sairastamisen jälkeen maanantaina. Jaska oli 79-vuotias, hän olisi täyttänyt 80 ensi helmikuussa.

Todella harva ravirata on henkilöitynyt yhteen ihmiseen yhtä vahvasti kuin Mikkelin ravirata Laitisen Jaskaan.

Vahva yhteys syntyi jo pitkästä pestistä. Jaska aloitti Mikkelin Ravirata oy:n toimitusjohtajana heti kun yhtiö vuonna 1973 perustettiin ja oli toimitusjohtajana kunnes jäi vuoden 2007 alussa eläkkeelle. Vuoteen 2010 asti hän oli samaan aikaan myös Etelä-Savon Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja.

Mikkelin raviradalla oli Laitisen vuosina monella tavalla poikkeuksellista jatkuvuutta. Maanviljelysneuvos Seppo Kauppila (1938–2022) toimi ratayhtiön puheenjohtajana peräti 28 vuotta, ja myös toimistossa oli vuosikymmenet sama joukkue. Jaakko Laitisen aisapareina olivat lähes 30 vuotta kilpailusihteerinä ollut Tuomo Forss ja radan toimistosihteerinä peräti 43 vuotta työskennellyt Riitta Lepistö.

”Jaskalla on valtavan hyvä arvostelukyky, hänen päällimmäinen ominaisuutensa on oleellisten asioiden erottaminen. Jaska on rohkea ja nopeatempoinen, mutta hänen kanssaan oli erittäin helppo työskennellä. Vaikka hän on niin nopea, hän on myös tarkka”, Riitta Lepistö kuvaili vuonna 2021 ilmestyneessä St Michelin 40-vuotishistoriikissa.

Varennen maailmanennätysjuoksu vuoden 2002 St Michelin yleisömeren edessä oli Jaakko Laitisen uran suurimpia hetkiä. Kuva: Ville Toivonen

Kuninkuusravit sama joukkue järjesti vuosina 1979 ja 1996. Vuoden 1979 kisat olivat sikäli merkitykselliset, että niiden hyvän taloudellisen tuloksen rohkaisemana Mikkelissä päätettiin perustaa oma suurkilpailu.

Tuo kisa oli tietenkin St Michel, joka muodostui alusta asti Suomen hurjimmaksi vauhtijuhlaksi. Mikkelin maine vauhtiratana oli noussut kansainvälisiin mittoihin jo Charme Asserdalin Euroopan ennätyksellä vuonna 1977. Oma vuosittainen kansainvälinen kisa oli seuraava askel Mikkelin tiellä kokoaan suuremmaksi ravipyhätöksi.

Monien hienojen St Michel -vuosien joukossa Jaskan suurimmat tähdet olivat vuosina 1990 ja 1991 Mikkelissä vieraillut Mack Lobell sekä tietysti vuoden 2002 suuri sankari Varenne.

Mack Lobellin maailmanennätysyritys kirjaimellisesti vesittyi vuonna 1990 kaatosateeseen ja vuotta myöhemmin se ei enää ollut sama maailmantähti, vaan Mikkelissä saatiin nähdä Mack Lobellin uran viimeinen kilpailu.

Varennen vuosi 2002 taas jäi sekä Mikkelin raviradan, Suomen raviurheilun että myös maailmanennätysten historiaan tulikirjaimin. Varenne alitti voittotuloksellaan 1.09,3a ensimmäisenä ravurina tuhannen metrin radalla 1.10-rajan pitäen maailmanennätystä hallussaan yli kymmenen vuotta.

Mikkelin raviradalle ja Jaakko Laitiselle Varennen vuosi oli suuri täyttymys elämäntyölle. Ravipäivän viralliseksi yleisömääräksi ilmoitettiin 26 728 katsojaa. Kuninkuusraveissa on toisinaan ilmoitettu suurempia yleisömääriä, mutta yleisen käsityksen mukaan Varennen St Michel -sunnuntaina oli kaikkien aikojen suurin suomalaisessa raviurheilussa koskaan ollut yleisömäärä.

Eläkkeelle jäätyään Laitinen toimi vielä Mikkelin Ravirata oy:n hallituksessa. Omien sanojensa mukaan hänellä ei – tietenkään – ollut mitään annettavaa hallituksessa, mutta kun häntä pyydettiin hallitukseen nimenomaan kaupungin edustajaksi, hän ei katsonut kieltäytymistä vaihtoehdoksi.

St Michel on Mikkelin suurin vuotuinen kesätapahtuma, ja etenkin St Michelin ansiosta raviradan ja kaupungin yhteys on Mikkelissä poikkeuksellisen vahva. Tämä nähtiin viime vuosikymmenen lopulla, kun Mikkelin kaupunki osallistui miljoonalla eurolla raviradan osakepääoman korottamiseen ja näin mahdollisti mittavan rataremontin.

Kaupunki oli isossa roolissa myös 1990-luvun lamavuosina, kun Mikkelin Ravirata oy:n talous oli kauniisti sanottuna tiukilla.

Mikkeli oli Suomen viimeinen maakuntarata, joka toteutti ison katsomoinvestoinnin. Uusi katsomo tehtiin vuonna 1991, ja kun pian korot nousivat ja muut talousluvut romahtivat, vuonna 1993 oltiin tilanteessa, jossa Mikkelin Ravirata oy:n pelkät korkomenot olivat noin 2000 markkaa jokaista radalla ajettua ravilähtöä kohti.

Ravirata nousi suosta kovien vuosien ja etenkin vuoden 1996 Kuninkuusravien vetämänä. Vaikka talous oli vaikea, aivan välitöntä kaupungin syliin kaatumisen vaaraa ei Jaskan mukaan kuitenkaan ollut. Sopivassa seurassa hän kuitenkin mielellään muisteli Mikkelissä hyvin tunnetun apulaiskaupunginjohtaja Eero Kaitaisen kommenttia, jolla hän päätti kaupunginvaltuuston keskustelun raviradan tilanteesta.

”Mikkelin ravirata ei kuseen joudu”, Kaitainen oli kiteyttänyt.

Laitisen perheen menestyshevosia oli vain seitsemänvuotiaana kuollut Turelius. Kuvassa superlahjakkuus voittaa Eero Laitisen ajamana Satakunta Seniorin. Kuva: Anu Leppänen

Laitisen Jaska ei noussut legendan asemaan vain pätevänä raviratajohtajana, vaan myös todella pidettynä ihmisenä. Hän viihtyi ihmisten ja tapahtumien keskellä, ”siellä missä ruuti haisee”, kuten hän itse asian ilmaisi.

Jaska oli ravi- ja hevosihminen joka solullaan. Sellaiseksi hän kasvoi lapsesta asti, olihan hänen isänsä Otto Laitinen Mikkelin seudun tunnettuja hevosmiehiä ja kova raviurheilija.

Nuorena Jaakon nimissä kävi suomalaisen raviurheilun legenda Vonkaus, joka myöhemmin voitti Evert Ryyttärin käsissä kaikki suurkilpailut, joihin se sai ruunana osallistua.

Vonkaus aloitti uransa kolmivuotiaana Laitisten käsissä ihmevarsan ottein, mutta myytiin pian Evert Ryyttärille.

”Isä lähti siitä, että pojista ei tule hevosmiehiä, jos heillä ei ole hyviä hevosia ja jos he eivät opi käsittelemään oriita. Osasyy hevosen myyntiin oli kuitenkin se, että Vonkaus oli niin hyvä hevonen, että veli-Eeron elämä olisi isän mielestä ollut sellaisen hevosen kanssa liian makeaa, ja koulut olisivat jääneet käymättä”, Jaakko Laitinen kertoi vuonna 2007 ilmestyneessä Lähtö hyväksytty -kirjassa.

Käytännön hevosharrastus kulki Jaakko Laitisen mukana koko hänen elämänsä, ja eläkkeelle jäätyään hän panosti hevosiin yhdessä pikkuveljensä Eero Laitisen kanssa entistä kovemmin. Veljesten menestyshevosia ovat olleet ennen aikojaan kuolleet Turelius ja Tärpätti sekä myös erittäin suosittuna siitosoriina toiminut Kihisee.

Eero ja Jaakko Laitinen satsasivat eläkepäivillään entistä kovemmin raviurheiluun. Vielä viime vuonna kaksikko osti ravikuningatar Suven Sametin pikkuveljen, jonka isä on oman tallin menestysori Kihisee. Kuva: Elina Paavola

Jaska Laitinen oli raviratajohtajana liki täydellinen paketti ja hahmo, jollaisia harvoin kohtaa. Sekä herrojen että narrien kanssa viihtynyt ja pärjännyt Jaska oli viimeisen päälle älykäs ja samalla sosiaalisesti poikkeuksellisen lahjakas.

Jaska tykkäsi nauraa, ja usein hän nauroi itselleen. Mieleen jäi ainakin tarina siitä, kuinka hän raviurheilun tuomaripäivien venymisen takia myöhästyi hänen ja Raili Alapihan omista kihlajaisista. Tilanne kuitenkin oli hallinnassa, olihan paikalla raviradan puheenjohtaja Seppo Kauppila haitarinsa kanssa.

”Kun seuraavana aamuna olin lähdössä töihin, naapuri tuli valittamaan, että hän ei saanut edellisenä yönä nukuttua, kun haitari soi niin pitkään. Minä sanoin, että älä minulle valita, en minä paikalla ollut. Naapuri vielä kysyi, että eikö ne olleetkaan teidän kihlajaiset. Sanoin, että kyllä oli, mutta miten se tähän liittyy. Paremminhan homma näin meni, enemmän iloa Kauppilasta ja haitarista ihmisille oli kuin minusta, soittotaidottomasta miehestä”, Jaska veisteli St Michelin juhlakirjassa.

Jaskaa jäivät lähimpinä kaipaamaan hänen vuosikymmenten aikainen puolisonsa Raili (os. Alapiha), lapset Ilkka ja Elisa sekä sisarukset Eero ja Tuula perheineen.