Video: Sini Haapasalo kertoo kengittäjän työstä
Korona-aika on innostanut ihmisiä hankkimaan hevosia. Nuorelle kengittäjälle se tietää töitä kiireeksi asti.
Pääasiassa Oulun seudulla kiertävä kengittäjä Sini Haapasalo vaihtoi Dollars-ravurille kilpakengät harjoitusraveja varten. Kuva: Elina PaavolaSimossa asuva 21-vuotias Sini Haapasalo aloitti kesällä täysipäiväisen yritystoiminnan kengittäjänä. Jo aiemmin hän kengitti hevosia, mutta työskenteli myös tarjoilijana.
Asiakaskunta on pääasiassa Oulun seudulta. Haapasalo kertoo, että seudulla on paljon hevoskeskittymiä ja töitä riittää. Autolla ajamista ei silti auta vierastaa, sillä eteläisimmät asiakkaat ovat Raahessa ja pohjoisimmat Tervolassa.
”Näin aloittelijana minulla on paljon asiakkaita, joiden luona käyn kengittämässä yhtä tai kahta hevosta. Yhdistelen käynnit saman seudun asiakkaiden luona sitten samalle reissulle. Jokainen kengittäjä tietysti toivoo, että saisi kengittää mahdollisimman paljon hevosia samassa paikassa.”
Haapasalon huomion mukaan ihmiset ovat innostuneet hankkimaan hevosia korona-aikana. Sen myötä pätevistä kengittäjistä on pohjoisemmassa Suomessa jopa pulaa.
”Tällä hetkellä kengitän enimmäkseen harrasteratsuja ja lemmikkihevosia, joilla ei välttämättä harrasteta aktiivisesti. Jonkin verran kengitän myös ravihevosia.”
Kengitettävien hevosten määrän per päivä hän yrittää rajoittaa viiteen. Silloin työnjälki on helpompi pitää hyvänä ja oma kroppa kestää rasitusta paremmin.
”Oulun raveissa olen ollut reilun vuoden verran kengittäjänä. Välillä olen tuurannut myös Tornion raveissa. Se on mukavaa puuhaa, kun pääsee samalla seuraamaan raveja ja juttelemaan tuttujen kanssa.”
Omaksi vahvuudekseen kengittäjänä Haapasalo arvioi hevosten lukemisen.
”Ja tosi mielelläni juttelen kengittämisestä toisten kengittäjien kanssa. Myös niin sanotusti itseoppineiden, sillä heiltäkin voi aina saada jotain näkökulmia myös omaan tekemiseen.”
Sini Haapasalon syntymäkodissa Vetelissä ei ollut hevosia. Hän kävi hoitamassa lähiseudun hevosia ja sai kymmenvuotiaana lahjaksi shetlanninponin. Siitä alkoi poniraviharrastus, jonka myötä hän treenasi parhaimmillaan kolmea–neljää ponia ja ajoi kilpaa myös lainaohjastajana.
”Kengitin myös itse niitä poneja jo 12-vuotiaana. En kehdannut myöntää, että kengitän itse, vaan sanoin aina oikean kengittäjän tullessa jonkun toisen kengittäjän nimen, joka oli muka käynyt niitä edellisen kerran laittamassa”, Haapasalo nauraa.
Peruskoulun jälkeen Haapasalo suuntasi Kaustisen raviopistoon. Hän valmistui hevosenhoitajaksi 2019 ja jatkoi saman tien vuoden mittaiselle kengityslinjalle.
”Ajatus oli, että osaan ainakin oman hevoseni kengittää kunnolla sen jälkeen. Asiakkaita alkoi tulla pikkuhiljaa ja aloin kengittää säännöllisemmin myös toisten hevosia.”
Elokuussa Haapasalo aloitti Kiuruvedellä kengittäjän ammattitutkinnon opiskelemisen.
”Sieltä saa lisää oppia, varmuutta ja hienosäätöä omaan tekemiseen. Ja oppii tietysti tekemään erikoiskengityksiä.”
Tulevaisuudessa Haapasalo toivoo voivansa yhdistää työssään kengittämisen, ravihevosten valmentamisen ja kilpaa ajamisen.
”Täällä pohjoisempana ei ole nuoremman polven ravivalmentajia ja -ohjastajia kovinkaan montaa. Itse ajattelen niin, että esimerkiksi nuorella hevosella olisi monesti helpompi aloittaa kilpaura täällä pohjoisempana ja viedä se vasta myöhemmin etelään, jos tarve tulee.”
”Ruotsin puolelle läpi talven raveja järjestävään Bodeniin esimerkiksi tästä Iistä on ihan järkevä matka”, Haapasalo tuumii vaihtaessaan Dollars-ravurille kilpakenkiä Iissä sijaitsevalla Ylirannan Ratsutilalla, jossa on hyvät valmennuspaikat myös ravihevosille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
