Quarter-hevoset ovat vieneet Anu Lampisen sydämen. Hän on lapsesta asti harrastanut lännenratsastusta. Kuva: Anu Lampisen albumi
Pariskunnan elämä sai uuden suunnan, kun he alkoivat vuokrata talon alakertaa – nyt vieraat voivat ratsastaa lännenhevosilla keskiyön auringossa
”Useimmille meillä käyville asiakkaille tapa miten työskentelen hevosten kanssa ja miten ne on koulutettu, on vieras.”
Anu Lampinen hevosineen Kultakeron laella. Kuva: Anu Lampisen albumiAnu Lampisen ja hänen puolisonsa Antti Keskitalon matkailuyritys toimii Lapissa, Pyhätunturin kupeessa. Monialainen perheyritys Lucky Ranch tarjoaa maastoratsastusta western-koulutetuilla hevosilla.
Lampinen kertoo, että hevostoiminnassa korostuvat pienet ryhmät ja yksilöllisesti räätälöidyt elämykset.
”Hevospalvelut ovat vain yksi osa-alue meidän laajaa palvelukokonaisuutta. Minulle on tärkeää, että toiminta säilyy sekä minulle että hevosille mielekkäänä”, Lampinen kertoo.
Hevosalan Helmeksi hänet nimesi lännenratsastuksen moniosaaja ja quarter-kasvattaja Katja Vanhatalo.
”Suurenmoista Lucky Ranchia pitävä Anu Lampinen on sitoutunut hevosihminen ja kantaa vastuuta – ominaisuus, jonka koen vähän harvinaiseksi tänä päivänä”, toteaa Vanhatalo valintansa perusteeksi.
Lucky Ranchin toiminta käynnistyi oman kodin alakerran vuokraamisella turisteille. Kun palvelujen kysyntä kasvoi, laajensi pariskunta niin elämyspalvelujensa tarjontaa kuin majoitustilojaan. Tänä päivänä ranchilla on tarjolla myös ravintolapalvelut.
1. Anu Lampinen, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Aloitin ratsastuksen 9-vuotiaana siskoni ja parin kaverini kanssa Salahmin kartanon tallilla Pohjois-Savossa. Opettajana toimi Sanna Hukkanen (silloin Heimonen), jonka opetustyyliin ihastuimme ja halusimme ehdottomasti käydä Salahmilla ratsastamassa, vaikka Iisalmessa, lähempänä meidän kotia olisi ollut myös ratsastusmahdollisuuksia.”
”Joskus vuoden 1997 kieppeillä Sanna kiinnostui lännenratsastuksesta ja luonnollisesta hevosmiestaidosta, kävi hakemassa siitä oppia ja jakoi oppimiaan asioita meille. Sannan kautta tutustuin myös Katja Vanhataloon, kun hän tuli pitämään kurssia Salahmille. Siitä lähtien olenkin sitten ollut Katjan opissa.”
”Yksi suuri harrastukseni mahdollistaja monen vuoden ajan oli Heikki Repo, jonka maatilalla me tytöt saatiin puuhastella, opetella tallitöitä ja hevosten käsittelyä. Vuokrasimme Heikiltä hänen raviuran lopettanutta Vipukas-suomenhevostaan ja kävimme sen kanssa Sannan ja Katjan opissa. Heikki rakensi meille ratsastuskentän ja saimme pitää tukikohtaa hänen kotitalonsa lisäsiivessä. Pidimme hevoskerhoa lapsille ja järjestimme yhdet lännenratsastuskilpailutkin.”
”Vuosina 2004‒2008 opiskelin Rovaniemellä matkailun restonomiksi ja matkustelin ympäri maailmaa. Silloin minulla oli luova tauko hevosista. Vuonna 2013 ostimme mieheni kanssa oman tilan Pyhäjärven kylästä, joka sijaitsee Pyhätunturin kupeessa. Rakensimme siihen puitteet ensin neljälle hevoselle. 2015 laajensimme tallia ja tällä hetkellä siellä asuu neljä omaa hevosta sekä yksi kaverin hevonen. Reilun kuukauden päästä sinne muuttavat juuri Revon Ranchilta ostamani kaksi tämän kesän quarter-varsaa.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Puolisoltani Antilta olen oppinut ’vie mennessä, tuo tullessa’ -mentaliteetin, joka helpottaa merkittävästi työtä arjessa. Vanhemmiltani olen oppinut vastuuntuntoa ja sitä että vaikka olisi kuinka vaikea asia, se kannattaa kohdata ja selvittää. Sen seurauksena olen ehkä oppinut aika ratkaisukeskeiseksi, josta on paljon hyötyä tällaisessa työssä, jossa tilanteet muuttuvat koko ajan. Katja Vanhatalolta olen oppinut kuuntelemaan mitä hevoset meille kertovat ja luottamaan omaan intuitiooni.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Kun huomaan, että hevoset voivat hyvin ja ovat tyytyväisiä. Asiakkaiden kanssa koen unohtumattomia elämyksiä ja parasta on nähdä heidän innostuksensa ja ihmetys, joka yleensä liittyvät joko ympäröivään luontoon, sen ilmiöihin, esimerkiksi keskiyön aurinkoon tai revontuliin sekä meidän hevosiimme.”
”Useimmille meillä käyville asiakkaille tapa, miten työskentelen hevosten kanssa ja miten ne on koulutettu, on vieras. Suurta ihmetystä herättää esimerkiksi se, että saatamme viedä hevoset satulointia varten aitauksen keskelle ja jättää ne siihen seisomaan sitomattomina, vain naru maahan tiputettuna.”
”Joskus väsyneenä tulee hetkiä, jolloin saattaa tuntea hetkellistä tuskastumista tai epätoivoa, mutta ne menevät aina ohi, kun malttaa levätä.” Anu Lampinen
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Kaikista, mutta roduista amerikan quarterhevonen on vienyt sydämeni.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Lähinnä ne liittyvät omaan ajankäyttöön ja töiden organisointiin. En ole luonteeltani mitenkään järjestelmällinen vaan enemmänkin ’go with the flow’ -tyyppi. Toimin fiiliksen mukaan. Työni on sesonkiluontoista ja siinä ollaan tekemisissä sekä eläinten, ihmisten että säätilojen kanssa. Aina ei kaikki mene niin kuin on suunnitellut ja päivät venyvät, se voi toisinaan olla haasteellista.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Olen ostanut kaksi varsaa, joten päällimmäisenä tulee mieleen oman ammattitaidon kehittäminen nuorten hevosten kanssa ja niiden peruskoulutukseen liittyvät asiat. Haluan myös oppia ratsastamaan paremmin minun pitkälle koulutettuja hevosiani. Niissä on hurjasti kapasiteettia, kun saisin nostettua itseni samalle tasolle.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Lähes joka päivä innostun työstäni uudelleen ja uudelleen. Joskus väsyneenä tulee hetkiä, jolloin saattaa tuntea hetkellistä tuskastumista tai epätoivoa, mutta ne menevät aina ohi, kun malttaa levätä.”
8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Johanna Hytösen Degerbystä. Johanna tekee työtään suurella sydämellä. Hän opettaa sekä hevosia että ihmisiä läsnä olevalla, kannustavalla ja ammattitaitoisella otteella.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
