Nelivuotias Aino Kuure on innokas hevostyttö. Kuvassa Aino äitinsä Sari Kuuren ja piensuomenhevostamma Jesmantan kanssa. Kuva: Antti Kuure
”Mennään fiiliksen mukaan – jos tänään ei suju, vaihdetaan suunnitelmaa” – palkittu seuratoimija Sari Kuure noudattaa samaa mottoa töissä ja harrastuksessa
MT Hevosten Viikon ratsastaja Sari Kuure muistelee Kihin Sisua, joka oli todellinen jokahomman polle. Sille kävi ratsastuksen ja ajamisen lisäksi ratsastusterapia, vikellys, suunnistus ‒ ja nähtiinpä se myös elokuvatähtenä.
Sari Kuure sonnustautui Naissoturiksi ja voitti hevosensa Kihin Sisun kanssa Teräsbetonin tahtiin Kajaanin Lady meetingin kür-luokan vuonna 2009. Kuva: Antti Kuure20 vuotta ratsastusseura-aktiivina toiminut tutkija Sari Kuure on saanut hevoselämässään kokea täydellisesti toimivan yhteistyön oman hevosensa kanssa – ja kipeän luopumisen nelijalkaisesta perheenjäsenestään. Vaikka oman hevosen kuolema aiheutti ratsastushalun loppumisen kolmeksi vuodeksi, jatkui yhdistystoiminta keskeytyksettä.
”Kihin Sisu oli hevoseni kymmenen vuotta ja sen kanssa kaikki toimi täydellisesti”, Kuure muistelee.
Kouluratsastuksessa Kuure kilpaili Sisulla helppo A-tasolla ja esteillä hänen ystävänsä hyppäsi sillä 100 sentin luokkia.
Monipuolinen Sisu oli suomenhevonen parhaimmillaan:
”Sillä ajettiin kärryillä ja reellä myös yleisötapahtumissa, käytiin harjoittelemassa metsätöitä ja tehtiin hääajelutuksia. Sisu työskenteli myös ratsastusterapeutin työparina, sen kanssa vikellettiin ja suunnistettiin ja se ehti näytellä demo-elokuvassakin.”
Kajaanilaisten perinteisen, kouluratsastusta ja pukuloistoa yhdistävän Lady Meeting -ratsastuskilpailun kür-luokan Kuure voitti Sisun kanssa pari kertaa, vuonna 2009 räväkällä naissoturiteemalla.
”Oman hevosen sairauden paheneminen kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen oli hevoselämäni pysäyttävin kokemus. Perheenjäsenestä luopuminen oli niin tiukka paikka, että se stoppasi ratsastuksen kerralla kolmeksi vuodeksi”, Kuure kertoo.
Sisu työskenteli myös ratsastusterapeutin työparina, sen kanssa vikellettiin ja suunnistettiin ja se ehti näytellä demo-elokuvassakin
Suomen Ratsastajainliitto palkitsi taas tänä keväänä ratsastuksen ansioituneita toimijoita. Sari Kuurea vuoden seuratoimijaksi ehdottaneet seurakollegat kuvailevat häntä sanoilla ”Sari on seuran eettinen ja oikeudenmukainen henki, joka palauttaa meidät aisoihin, jos mopo lähtee keulimaan”.
VTT:llä tutkijana työskentelevä 45-vuotias Kuure kertoo lapsesta lähtien saaneensa hevosharrastuksesta paljon ystäviä ja hyviä muistoja. Opiskeluvuosina Oulussa hevosharrastus oli tauolla, mutta palasi kuvioihin Kajaaniin paluumuuton myötä.
”21 vuotta sitten päädyin takaisin Kajaaniin työn perässä ja samaan aikaan jatkui ratsastus tutulla tallilla aika perinteisellä kaavalla. Ensin olin tuntiratsastaja, sitten sain vuokrahevosen ja lopulta löysin oman suomenhevosen, joka osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi. Aktiivisempi seuratoiminta alkoi kiinnostaa ja sille tielle jäin.”
Kuuren aloitteesta Kajaanin ratsastusseuralle tehtiin omat verkkosivut 2000-luvun alussa ja siitä lähtien hän on hoitanut seuran viestintää ja verkkosivuja sekä on kilpailujen tulospalveluosaaja. Vauva-aikoina kahden lapsen äiti osallistui toimintaan lähinnä etänä.
Niin työssä kuin hevosharrastuksessakin Kuuren mottona on antaa fiiliksen johtaa.
”Jos jonain päivänä tuntuu, että joku asia ei suju, niin sitten vaihdetaan suunnitelmaa!”
Kuten hevosten, myös muun elämän kanssa toimii Kuuren mukaan periaate, että pakolla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
Esimerkillä sen sijaan ilmeisesti saa, sillä Kuuren nelivuotias Aino-tytär on äidin tapaan hevosrakas.
”Aino on innokas heppatyttö, joten uskon, että tulevaisuudessa oma ratsastuskin lisääntyy tyttären myötä.”
Oman hevosen sairauden paheneminen kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen oli hevoselämäni pysäyttävin kokemus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
