
Ruuna Hiukkanen viettää kesälomaa oripoikien isosena Rahvon saaressa – omistaja Tiina Pöyliö ei kiirehdi nuoren hevosensa kanssa työskentelyssä
Pohjois-Savon Hevosjalostusliiton Rahvon saaressa rantalomaa viettää joukko 2–3-vuotiaita oreja, joiden joukossa ”isosena” viihtyy nelivuotias ruuna Hiukkanen.
”Aina oppii uutta”, toteaa lähes koko ikänsä hevosten kanssa harrastanut Tiina Pöyliö. Kuvassa hän istuu omakasvattinsa Hiukkasen reessä. Kuva: Tiina Pöyliön albumi”Ihanaa, että minun nelivuotiaani vielä otettiin mukaan orisaareen kesäksi. Olen varmaan outo, kun en kiirehdi ruunani kanssa työskentelyä”, toteaa Hiukkasen omistaja, nilsiäläinen Tiina Pöyliö, MT Hevosten Viikon ratsastaja.
Hiukkanen on Pöyliön omakasvatti. Vaikka omistaja ei kiirettä ruunansa kanssa pidäkään, on se kuitenkin jo sisäänratsastettu ja toimii kaikenlaisessa ajossa työajoa myöten.
Kasvattaja kertoo, että Hiukkanen on ollut syntymästään lähtien ihmisrakas, rohkea ja luottavainen. Lisäksi ruunalla on korkea työmoraali.
”Hiukkasen kanssa voisin suorilta mennä vaikka Helsingin Senaatintorille. En usko, että ruuna järkyttyisi mistään. Se on sellainen hyväntahtoisesti kekseliäs puuhapete, joka tulee hyvin juttuun toisten hevosten ja eläinten kanssa.”
”Hiukkanen on pieneen ikäänsä ratsutettu, kelpo ajohevonen, työajo sujuu – enkä keksi, mitä tätiratsastajan unelmasta puuttuisi!”
Nelikymppinen Pöyliö on harrastanut hevosia lähes koko ikänsä. Hän kutsuu itseään tätiratsastajaksi. Omia hevosia hänellä on ollut useita, ja elämässä mukana erilaisia hevosia rodusta, käyttötarkoituksesta ja iästä riippumatta runsaasti. Tärkein hevonen hänelle oli ensimmäinen oma, sekin suomenhevonen, tamma Tuuliharja.
”1990–2000-luvuilla ratsastin laadukkaiden ratsastuskoulujen hevosilla jo VA B- luokkia ja re 90 cm. Opin jo varhain, että kouluratsastus on pohja kaikelle. Myöhemmin olen käynyt seurakisoissa helppoja luokkia, nyt tosin on jo ollut useamman vuoden tauko.”
Pöyliö on myös pitänyt ratsastustunteja pienellä tallilla.
”Olen ohjaajana halunnut keskittää huomiota hevosen kohtaamiseen, pehmeään mutta oikea-aikaiseen apujenkäyttöön ja monipuoliseen harrastamiseen. Ratsastaminen on kuitenkin vain pieni osa hevostelua.”
Paras hetki hevosharrastuksessa Tiina Pöyliölle on ollut oman kasvatin, Hiukkasen, syntymä.
”Oman kasvatin elämää olen saanut jakaa ammattilaisten avustamana. Hiukkanen on pieneen ikäänsä ratsutettu, kelpo ajohevonen, työajo sujuu – enkä keksi, mitä tätiratsastajan unelmasta puuttuisi!”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




