Liika keskittäminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto

Yksittäisellä raviradalla on edelleen vaikuttamismahdollisuutensa keskitetyssä sarjojen kirjoituksessa. Paikallistuntemusta ei pidä kuitenkaan aliarvioida. Kuva: Anu Leppänen

Ruotsissa ensi vuoden alusta käyttöön otettava keskitetty sarjasuunnittelu on tietyllä tapaa looginen jatkumo aiemmalle toiminnalle. Lauantain T75-sarjathan on laadittu Ruotsissa keskusjärjestön toimesta jo vuosikymmenten ajan.

Kylmäverisarjojen koordinointi sekä nuorten lämminveristen lähdöt ja avoimet lämminverilähdöt ovat olleet keskusjärjestövetoisia myös pidemmän aikaa. Jokainen rata on saanut esittää toiveensa, ja suunnittelupalavereissa on tehty kompromisseja suuntaan ja toiseen. Työtavat ovat hioutuneet vuosien saatossa. Tärkeintä on ollut saada monipuolinen ja kattava kilpailutarjonta päällekkäisyydet poistaen.

Tavallisten sarjojen laadinta Ruotsissa on ollut kunkin radan vastuulla. Työskennellessäni Rommen ja Rättvikin kilpailupäällikkönä kirjoitin parhaimmillaan yli 100 kilpailupäivän sarjat ja myös muun muassa naapurirata Bollnäsin sarjat muutaman vuoden ajan. Kolmen lähiradan sarjojen laadinnassa huomasi hyvin synergiaedut.

Ruotsin valmentajayhdistys on ollut aktiivinen keskitetyn sarjasuunnittelun puolestapuhuja jo useamman vuoden ajan. Tärkeimpinä perusteluina ovat olleet vajaiden lähtöjen lisääntyminen sekä epätasainen kilpailutarjonta. Lisäksi joidenkin raviratojen kirjavat käytännöt sarjojen laadinnassa ovat herättäneet närää eri tahoilla.

Keskitetyllä sarjakirjoittamisella pystytään varmasti jakamaan tasaisemmin eri tasoiset lähdöt alueen ratojen kesken. Työnjälki on todennäköisesti tasaisempi yhden henkilön ottaessa vetovastuun sarjojen kirjoittamisesta.

Vanhana sarjojen kirjoittajana en ole keskitetyn sarjojen laadinnan puolesta. Olen samoilla linjoilla Suomen Hippoksen Tomi Himangan kanssa. Näkisin mieluummin Ruotsin jaettavan kolmeen tai neljään sarja-alueeseen. Paikallistuntemus arkiravien sarjatarjonnassa on kuitenkin valttia.

Yksittäisellä raviradalla on edelleen vaikuttamismahdollisuutensa keskitetyssä sarjojen kirjoituksessa. Paikallistuntemusta ei pidä kuitenkaan aliarvioida. Usein naapuriratojen välillä on selkeä kulttuuriero sarjatoiveissa. Rommen alueen valmentajien sarjatoiveet eivät olleet lainkaan samankaltaisia kuin vain 130 kilometrin päässä sijaitsevalla Bollnäsin raviradalla.

Työskennellessäni kilpailupäällikkönä teimme paljon omaehtoista sarjasuunnittelua naapuriratojen kesken. Suurelle osalla radoista yhteistyön tekeminen oli luonnollista. Tärkeintä oli alueellisen sarjatarjonnan tasapaino, ei kotiradan etu.

Osalle raviradoista ei alueellinen näkökulma ollut yhtä tärkeä kuin oman radan etu ja vanhoista perinteistä kiinnipitäminen. Voisi arvella ST:n tekemän päätöksen sarjakirjoittamisen täysimittaisesta keskittämisestä liittyvän osittain raviratojen yhteistyöongelmiin.

Lue myös: Suomessa ei olla siirtymässä Ruotsin mallin mukaiseen keskitettyyn sarjasuunnitteluun