Piittaamattomat pyöräilijät iso riski maastoratsastajille

Varovaisuus on halpa henkivakuutus liikenteessä − kaikille kohtaamisen osapuolille. Kuva: Kati Susi

Hevonen eläimenä ja sen reagoimistapa vaaraan on oman kokemukseni mukaan tuntemattomampi pyöräilijöille kuin autoilijoille ja traktorikuskeille. Parikymmentä vuotta maastoratsastusretkiä vetäneenä väitän, että pyöräilijöillä on paljon enemmän korjattavaa hevosten kohtaamiseen liikenteessä kuin muilla liikenteessä liikkuvilla.

Kokeneet ja luottavaiset hevoset eivät maastossa jotostellessaan pelästy juuri mitään, korkeintaan puskasta pyrähtävää lintua. Mutta tähän ei voi luottaa, sillä hevonen on eläin, ei kone.

Julkisten ja yksityisten tahojen kampanjoinnit kohdistuvat nimenomaan autoilijoihin, joiden liikennekäyttäytyminen ainakin omilla kulmillani on pääsääntöisesti mallikasta. Pieni hidastaminen ja väistäminen hoituvat sujuvasti ja kuski saa aina hymyn ja vilkutuksen kiitokseksi.

Tietenkin myös me ratsukot hoidamme osamme, olemme pukeutuneet huomiovarusteisiin ja pysymme tien reunassa tai väistämme esimerkiksi maatalouskoneita puskaan asti. Varovaisuus on halpa henkivakuutus, kaikille osapuolille.

Äänettömästi ja vauhdilla liikkuva pyöräilijä muistuttaa huomattavasti enemmän hevosen luontaisia vihollisia, saalistajia, jotka äänettömästi syöksyvät kohti tappaakseen. Eikä hevosen ratsastajalla tai ajajalla ole etenkään takaa tulevan pyöräilijän ohitukseen valmistumiseen mitään keinoja.

Tästä on monta ikävää esimerkkiä. Kerran kuljin ratsastajien kanssa auringonpaisteessa kylätien oikeaa reunaa ja edestä meitä lähestyi traktori äes perässään. Hevoset olivat rauhallisia: tuttu juttu.

Juuri kun traktori oli kohdallamme, meidän ratsukoiden ja traktorin välistä takaa sujahti kaksi maastopyöräilijää täyttä vauhtia, puolen metrin päästä hevosten kyljistä. Onneksi oli kokeneet hevoset ja ratsastajat. Vauhtia hidastaneen traktorikuskin ilme oli paljonpuhuva.

Muutama päivä sitten tallinpitäjäkollegani oli asiakasryhmänsä kanssa maastossa. Hän oli juuri nousemassa hevosensa selkään, asiakkaat jonossa perässään, kun maastopyöräilijä ohitti letkan takaa päin, hidastamatta ja varoittamatta. Kollegani hevonen säikähti ja säntäsi eteenpäin ratsastaja ohjista kiinni pitäen – siihen asti kunnes kollega kaatui kivikkoon ja loukkasi itsensä. Hevonen jatkoi hetken juoksuaan, mutta pysähtyi ja saatiin vahingoittumattomana kiinni. Pyöräilijä ei pysähtynyt.

Monen pyöräilijän kanssa olen päässyt kontaktiin ja lyhyellä ystävällisellä jutustelulla kertonut, miten hevoset kannattaa lenkillä kohdata. Kaikkiin fillaristeihin ei saa kontaktia, jostain syystä.

Tässä polkupyöräilijälle niksi hevosten kohtaamiseen: tee itsesi kuuluvaksi ja näkyväksi, ilmoita vaikka pitkään viheltämällä tai puhumalla, että olet ihminen. Tai kilauta pyöräsi kelloa, jos olet mutisti. Hidasta vauhtia ja kaarra hieman kauemmaksi hevosista.

Kohtaamisen jälkeen anna taas reisilihastesi laulattaa omaa maastoratsuasi vauhtiin. Kuoleman ja loukkaantumisen vaara vältetty helposti, ilmaiseksi ja noin 20 sekunnissa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja hevostilan emäntä Pälkäneeltä