Elmo Jankari liiton kriisin syistä: ”Urheilun johtaminen on äärimmäisen epäammattimaista”

Elmo Jankari kertoo ottavansa kantaa liiton toimintaan vain urheiluun liittyvissä asioissa, koska ne hän tuntee. Kuva: Miia Lahtinen

Kenttäratsastaja ja -valmentaja Elmo Jankari on allekirjoittanut adressin, jolla tuodaan esiin epäluottamusta Ratsastajainliiton johtoa kohtaan.

Hän toteaa, että monien kilparatsastajien esiintuoma kritiikki ei kuitenkaan niinkään kohdistu liiton hallituksen jäseniin, vaan liiton urheilupuolen johtamiseen. Siihen on hänen mukaansa yritetty vaikuttaa jo pitkään, mutta tuloksetta.

”Olemme yrittäneet saada muutosta, mutta mitään tuloksia ei ole saatu, ja nyt yritetään tätä kautta. Jos kilpaurheilun johto ei toimi, sitten on otettava yhteyttä seuraavaan portaaseen”, Jankari selventää.

Suomalaisen kenttäratsastuksen ykköskuusikko Anni Huovinen, Elmo Jankari, Axel Lindberg, Veera Nykänen, Sanna Siltakorpi ja Hedwig Wikström ottivat yhteisesti yhteyttä huippu-urheilun johtoryhmään jo alkuvuodesta 2025 tuoden esiin huolensa urheilun huonosta johtamisesta, ja he palasivat asiaan uudestaan 2026. Kenttäratsastajien kirjeestä kertoi tammikuussa Hevosurheilu Ratsastus.

Jankari kertoo, että vastauksena on toistaiseksi saatu vain yksi sähköposti.

Kenttäratsastajia ihmetytti muun muassa kenttäratsastuksen lajikapteenin valinta.

Jankari muistuttaa myös viikonloppuna julkaistusta Johanna Mannisen tutkimuksesta, jossa pohjalla oli 300 kansainvälisen tason ratsastajalle lähtenyt kysely. Kun urheilijoilta kysyttiin tukipalveluista, joita he saavat tällä hetkellä liitolta menestyäkseen huippu-urheilijana korkeimmalla mahdollisella tasollasi, 28 prosenttia vastasi tuen olevan riittämätön ja 50 prosenttia koki sen olevan erittäin riittämätön.

”Ei ole kyse yksittäisestä henkilökemiaongelmasta, vaan toiminnan johto ei herätä luottamusta”, Jankari sanoo.

Hän toteaa, että Huippu-urheilun johtoryhmän toimijoista urheilijoilla on luottoa vain Henri Ruostetta kohtaan.

Asiassa ei päästä mihinkään, kun johto kieltäytyy kommunikoimasta urheilijoiden kanssa ja hyväksymästä tilannetta.

Jankari painottaa, että kyse ei ole euroista, vaan siitä, että urheilujohto ei tällä hetkellä työskentele urheilijoiden puolesta, eikä kykene eikä halua auttaa heitä, vaan työssä ollaan ennemmin vain oman palkan ja mukavien edustustehtävien takia.

Johtoa myös on suhteeton määrä. Esimerkiksi kenttäratsastuksen ensi kesän MM-kilpailuihin on tähtäämässä kaksi kenttäratsukkoa. Heitä luotsaamassa on urheilujohtaja, huippu-urheilun johtoryhmän edustus, lajikapteeni sekä ulkomainen neuvonantaja. Tuoreimpana mukaan tekemiseen ehdotettiin vielä uutta manageria.

”Urheilun johtaminen on äärimmäisen epäammattimaista. Ennen oli yksi Aki Ylänne, nyt tarvitaan johtajaa johtajan päälle, kun ei ole ammattitaitoa”, Jankari sanoo.

”Urheilijat osallistuvat nyt tähän (epäluottamuksen osoitukseen), koska he näkevät, että heille kohdistuva toiminta on merkittävästi pielessä.”