Katri Helminen, Kiaskaneiti ja Tarja Autio hyvin sujuneen jalostusarvostelun jälkeen. Kuva: Anna-Maija Hirvelä
Nelivuotias juoksijasukuinen Kiaskaneiti läpäisi jalostusarvostelun koulussa ja esteillä – ”hybridihevonen” aloittaa kilpauransa raviradoilla, myöhemmin vuorossa kenttäkilpailu
Ylivieskalaisen eläinlääkärin Katri Helmisen kasvattama suomenhevostamma läpäisi poikkeuksellisen nuorena jalostusarvostelun suorituskokeet.
Tammakolmikko Kiaskaneiti, Norelli ja Siirin Lilja ovat Katri Helmisen omistama tammakolmikko. Kuva: Katri HelminenRavisukuisen Kiaskaneidin eli Kiian (i. Fiiling, e. Maippiina, ei. Turo) työmoraalissa ei ole moittimista. Varsana ajolle opetetun ja ravitreenissä olleen tamman ratsukoulutus aloitettiin kolmivuotissyksynä reilu vuosi sitten. Ruukin näyttelyssä lokakuussa se suoritti suomenhevosten jalostusarvostelun koulu- ja esteratsastuskokeet ja sai kolmannen palkinnon.
”Puoli pistettä jäätiin kakkospalkinnon rajasta, koska laukassa on vielä kehittämistä. Olen kyllä todella tyytyväinen nuoren tamman esiintymiseen. Ainakaan kymmeneen vuoteen ei näin nuori suomenhevonen ole suorituskoetta läpäissyt”, kertoo kasvattajaomistaja Katri Helminen.
Suomenhevonen voidaan esittää jalostusnäyttelyssä kahdella tapaa. Ratsastettavuusarvioinnissa esitetään pelkästään askellajit, suorituskokeessa sekä koulu- että esteradat. Suorituskokeen esteet ovat nuorille 80-senttisiä ja yli 5-vuotiaille 90-senttisiä. Kiian estekoe sujui niin hyvin, että lopuksi pari estettä nostettiin 90 sentin korkeuteen ja tamma otti nekin puhtaasti.
Hybridihevonen. Sellaiseksi Helminen kasvattiaan nimittää. Kiia-tamman tulevaisuudessa siintää monipuolinen kilpaura ratsuttaja-valmentaja Tarja Aution kanssa.
”Kiialla on hyviä taipumuksia sekä ravi- että ratsastusurheiluun. Se on sellainen kympin tyttö palmikot suorassa, joka innokkaana haluaa heti tehdä kaiken oikein niin kuin opettaja haluaa”, Helminen kuvailee tammaa.
Hän toteaa, että työmoraali on hevosessa kaikkein tärkein ominaisuus.
”Jossain yksityiskohdissa voi olla puutteita, mutta jos hevosen pää vetää, se venyy moneen käyttöön. Liikaa ei kuitenkaan saa koskaan vaatia, ettei treeni mene hevosen kestokyvyn yli.”
Nyt Kiia jatkaa ravitreeniään Autiolla ja tarkoituksena on aloittaa kilpaura ravurina. Myöhemmin ajatuksena on lähteä kenttäkilpailu- ja esteuralle.
”Tarja on jo käynyt Kiian kanssa testaamassa maastoesteitä Ypäjällä. Tamma on sellainen hyvällä tavalla hurjapää ja oli innokkaana hypännyt maastossa”, Helminen kertoo.
Helminen painottaa, että nuorella hevosella valmentamisen jaksottaminen on mietittävä tarkkaan, jotta se saadaan kehittymään tasapainoisesti eteenpäin ilman takapakkeja. Toki niidenkin mahdollisuus on omistajalla aina takaraivossa.
”Sitä sanotaan, että hevosihmiset elävät haaveista ja jos ei onnistuta, aletaan selittää. Hevosihmisellä on takataskussaan sellainen sataosainen selityssanakirja”, sanoo Helminen ja tyrskähtää nauramaan.
Kiaskaneiti ja Tarja Autio esteharjoituksissa viime kesänä. Kiiaksi kotona kutsuttu tamma tekee innostuneena kaikkea, se ei siis ole virallisen nimensä mukainen. Kuva: Katri HelminenNimi Kiaskaneiti on Katri Helmisen miehen Antti Helmisen antama.
”Kiian emä on omapäinen ja mieheni mukaan niin olen minäkin. Oriveden murteesta peräisin oleva sana kiaskaneiti kuvaa nuorta naista, joka on sellainen vähän pissis tai herkkähipiäinen. Tämä tamma on kuitenkin oikein mainio tyyppi, jolle käy kaikki”, Helminen sanoo.
Helmisillä on vuodesta 1987 lähtien ollut Ylivieskassa eläinlääkäriklinikka. 28 raviradan hevos- ja pieneläinklinikkavuoden jälkeen eläinlääkäripariskunta siirtyi kuusi vuotta sitten keskustaan ja hoitaa nyt klinikallaan lähinnä pieneläimiä ja vain satunnaisesti hevosia.
Katri Helminen tekee edelleen kuitenkin paljon siittolaeläinlääkärin töitä.
”Ihastukseni suomenhevoseen on syttynyt töissä. Tällä seudulla on ollut paljon hyviä siitosoreja, ja niillä on käynyt paljon ihania tammoja. Suomenhevoset ovat mukavan rauhallisia ja sopivat myös tädeille. Olen myös kiinnostunut suomenhevosen historiasta, joka on iso osa koko kansan historiaa. Myös rodun monipuolisuus viehättää.”
Katri ja Antti Helminen pitävät nykyisin pieneläinklinikkaa ja keskittyvät hevosiin vapaa-ajallaan. Kuva: Elina PaavolaPitkän linjan eläinlääkäri toteaa, että tänäkin päivänä valitsisi uransa samalla tavalla.
1980-luvun lopulla kaksi hiljattain valmistunutta eläinlääkäriä päätti muuttaa ennestään tuntemattomalle seudulle ja perustaa hevos- ja pieneläinklinikan Ylivieskan raviradalle.
”Tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan, että vastavalmistuneet eläinlääkärit pitäisivät yksin klinikkaa, vaan he aloittavat ensin isompien klinikoiden palveluksessa. Paine nuorille eläinlääkäreille ja hoidon tasolle on aivan eri kuin yli 30 vuotta sitten. Meidän aikanamme ei ollut somemaailman painostusta tai omistajilta kovia vaatimuksia. Monet nykyään arkiset laitteet, kuten ultrat, tulivat käyttöön uramme alkuvuosina ja nostivat hoidon tasoa”, Helminen toteaa.
Helmisten hevosklinikka Ylivieskan raviradalla seisoo tyhjänä. Jatkajaa ei ole löytynyt, joten alueen hevosenomistajien on klinikkahoitoa tarvitessaan vietävä hevosensa Ouluun tai Kaustiselle.
”Yli sata suomalaista valmistuu vuosittain eläinlääkäriksi Helsingistä ja Tartosta. Silti maaseudulla on eläinlääkäripulaa. Mihin vastavalmistuneet jäävät – siihen kysymykseen ei ole vastausta”, Helminen aprikoi.
Hän toteaa, että aiemmin yhteiskunnassa oli auktoriteetteja, kuten pappi, lääkäri ja eläinlääkäri, joita uskottiin. Nykyään tietoa haetaan monenlaisista lähteistä ja ammattilaisia kritisoidaan kiivaammin, eritoten somemaailmassa. Tähän kokeneella eläinlääkärillä on vinkki nuoremmille kollegoilleen:
”Ei pidä lueskella liikaa itseä tai kollegoita koskevia verkkokeskusteluja, siitä tulee vain paha mieli!”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
